Mukaan mennään jos jotain sattuu

Tutkijat ovat löytäneet saman totuuden minkä jokainen järjellään ajatteleva jo muutenkin tietää: jos lähialueilla aletaan kalisutella aseita ei Suomi onnistu pysymään konfliktin ulkopuolella. Ja samaan kahinaan joutuu vedetyksi mukaan myös Ruotsi.

Tutkijat: Konflikti Baltiassa vetäisi Suomen ja Ruotsin mukaan

Sunnuntai 21.12.2014 klo 07.07 (päivitetty klo 07.16)

Ukrainan kriisistä kärjistynyt Venäjän ja lännen vastakkainasettelu on nostanut Baltian puolustuksen Naton huolenaiheiden kärkisijoille.

(EPA)

Pelottavinta on, että ne jotka tältä tlanteelta ummistavat silmänsä ovat niitä jotka tätä maata johtavat. Viimeksi hallitus totesi, ettei meneillään ole mitään sellaista, jonka vuoksi Suomen pitäisi harkita Nato-jäsenyyttä. Ja siirsi saman tien asian seuraavan hallituksen pohdittavaksi. Eli että uimaan ei kannata opetella kun ei vielä tiedetä joudutaanko veden varaan. Mitäs sitä turhaan varautumaan.

Missä vihitään

Eduskunta siunasi tasa-arvoisen avioliiton toisessa käsittelyssä. Vaikka tehtävää jäi vielä seuraavallekin eduskunnalle, voidaan uutta lakia pitää varmana.Nyt vain odottelemaan aikaa kun ensimmäinen pari vihitään. Missä sitten vihitään onkin mielenkiintoinen kysymys. Äskettäisessä kyselyssä kävi ilmi, että neljä kymmenestä papista olisi valmis vihkimään
samaa sukupuolta olevan parin kirkossa. Kirkon piirissä asiasta käydään varmasti lähivuosina kova vääntö. Eikä yksin kirkon. Vihkimisoikeus on vanhassa laissa myös parillakymmenellä muulla uskonnollisella yhteisöllä, muun muasa Jehovan todistajilla ja mormoneilla.

Itse olen asiassa vanhanaikainen. Minusta tuntuu hullulta nähdä alttarilla kaksi miestä tai naista. Homoliiton voisi solmia siviilissä ja käydä sitten hakemassa sille kirkon siunauksen. Myönnän kyllä suoraan ettei tällaisessa mielipiteessä ole mitään järkeä. Jos alttarilla on toisiaan rakastava pari, niin se lienee tärkeintä.

Kaikkeen on löydetty ratkaisu

Elämme huikeita aikoja. Pian suomalaisten ei enää tarvitse kantaa huolta mistään, sillä kaikkiin ongelmiin on löydetty yksi yhteinen ratkaisu. Erotaan kirkosta. Suuret massat löysivät eroamisen kun puoluejohtaja Päivi Räsänen sai heidät televisiokeskustelussa uskomaan, että kirkko vihaa homoja. Eroaminen sai lisävauhtia kun arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi että ei asia näin ole. Kun näin oli havaittu, että kaikkia mielipiteitä kirkon sisältä voidaan  käyttää eroamiseen oli enää ratkaistavana yksi kysymys - voitaisiinko myös kirkon

ulkopuolisia asioita käyttää eroamiseen. Tähän saatiin apu eduskunnasta. Siellä äänestettiin tasa-arvoiseta avioliitosta. Asia, joka koskee siviilivihkimisiä eikä liity mitenkään kirkon toimintaan. Ja kuinka ollakaan taas erottiin kirkosta. Näin tuli todistetuksi: eroamista voidaan käyttää kaikkeen. Tämä ase ei valitettavasti aivan ennättänyt mukaan sote-uudistuksesta käytyyn keskisteluun, mutta varmasti näyttää mahtinsa tulevien vuosien budjettineuvotteluissa.

Vastaa Facebookille

Facebook ilmoittaa alkavansa vuoden alusta käyttää jäsenten tietoja ja Facebookiin lähetettyä aineistoa omiin tarkoituksiinsa. Tämän voi etukäteen kieltää julkaisemalla Facebookissa ainakin kerran seuraavan ilmoituksen:

Vastauksena "Facebook" uudelle politiikalle vakuutan, että kaikki minun henkilötietoni, valokuvani, piirustukseni, kirjoitukseni ja niin edelleen ovat minun Copyright-oikeuksiani kuten Bernin yleissopimus sanoo. Facebookin oikeus siirtää minun henkilökohtaisia tietojani kolmansille osapuolille 01.01.2015 alkaen on mitätön, koska olen julkisesti etukäteen kieltänyt tämän mahdollisuuden.
Kaupallinen ja muutoin hyödyntäminen koskee kaikkia edellä mainittuja copyright-oikeuksiani, kussakin tapauksessa julkaisemiseen vaaditaan minulta jokaista kertaa varten kirjallinen lupa.

päiväys N.N.

Jokainen, joka lukee tämän tekstin voi kopioida sen Facebookin seinälleen. Tämän jälkeen sinä olet suojattu tekijänoikeuslailla. Tämä tiedonanto on ilmoitus "Facebookille" - tämän tiedonannon jälkeen, kopiointi, jakelu ja minun henkilökohtaisten tietojeni tai muiden laittomien toimien suhteessa profiiliin sosiaalisessa verkostossa on ehdottomasti kielletty!

Mukana mennään ajan hengessä

Tämän päivän tablettia ei niellä eikä sen päällä syödä. Sen sijaan kyse on uudesta kätevästä tietokoneesta,
jonka rinnalla läppärikin vaikuttaa isolta ja kömpelöltä. Tablettien määrä on Suomessa räjähdysmäisessä kasvussa. Meikäläinen ei anna iän painaa vaan on tiukasti ajan hengessä mukana. Tabletti on seisonut jo kuukauden verran tuolla olohuoneen pöydällä. Pölyjäkin olen pyyhkinyt.

Homoliitto ei ole avioliitto

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliitosta tyssäsi lakivaliokuntaan. Tarkkaan ottaen valiokunnan äänestystulos ei ole este vaan hidaste. Lain kohdalla kaikki on vielä mahdollista. Aloitteen takana on tutkimusten mukaan yli puolet kansasta. Lain tavoitteena on, että samaa sukupuolta olevat parit olisivat lain edessä samassa asemassa kuin eri sukupuolta olevat parit. Jokaisella olisi siis oikeus mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa.


Tästä ei ole mitään pahaa sanottavaa. Tähän suuntaanhaan eduskunnassa on jo pitkään edetty tekemällä päätöksiä, joilla vähemmistöt pyritään saamaan tasa-arvoiseen asemaan enemmistön kanssa. Tasa-arvoisen avioliittolain säätäminen on johdonmukainen seuraava askel tässä kehityksessä.

Ihmisten väliseen yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset ovat tärkeitä, vammaisena minulla on tästä omakohtaisia kokemuksia. Vaikka vammaisuuden ja seksuaaliseen vähemmistöön kuulumisen rinnastaminen tuntuu aluksi hieman haetulta, niin paljolti samoista oikeuksista niissä taistellaan. Niinkuin rotu- ja ihonvärikysymyksissäkin. On vaikeaa uskoa, että löytyy sellainen ihminen joka kieltäisi avioliiton solmimisen vaikkapa vammaisilta tai mustaihoisilta. Samat ihmiset silti ovat kieltämässä sen homoilta ja lesboilta.

Itse kannatan tasa-arvoista avioliittolakia. Ja nimenomaan juuri tasa-arvon vuoksi. Kyllä seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvilla on oikeus samoihin asioihin kuin muillakin. Yhdessä yksityiskohdassa olen eri mieltä. Näitä liittoja ei saa kutsua avioliitoiksi, se sana on ja olkoon varattu heteroliittoihin. Aikanaan pareja jotka asuivat yhdessä ilman naimisiinmenoa kutsuttiin susipareiksi. Kesti aikansa ennen kuin joku keksi niille hyvän nimityksen avoliitto. Nyt kaivattaisiin samanlaista ahaa-elämystä homo- ja lesboliitoille. Uuden nimityksen myötä tasa-arvoinen avioliittolaki on tervetullut.

Miksi ovet ei aukene meille

Invamopolla liikkuessani olen tottunut siihen, että on paljon paikkoja joihin en pääse sisälle. Jokseenkin tasan vuosi sitten hämmästyin kun jäin samana päivänä oven taakse kahdessa paikassa joissa niin en olisi uskonut käyvän.

Ensimmäinen oli Nordean konttori Triossa. Trioon pääsee sisälle härvelini kanssa, joten ajattelin, että nyt löytyi meikäläiselle helppo konttori asioida. Käynti ei alkanut hyvin. Konttori oli kyllä merkitty karttaan, mutta meikäläisen päättelykyvylle sen verran monimutkaisesti etten paikkaa löytänyt. Yrityksen, erehdyksen ja kyselyjen jälkeen ymmärsi lähteä yrittämään ulkokautta Hansa-aukiolta käsin. Kun löysin ja pääsin ulko-ovesta sisälle käytävään konttori löytyi. Ja matka pysähyi siihen. Pankilla on riittänyt rahaa uuteen konttoriin, mutta ilmeisesti varat ovat loppuneet ovien kohdalla kesken. Ne nimittäin eivät aukea itsekseen.

Tarinalla on silti onnellinen loppu. Triossa kulkee koko ajan väkeä ja yksi ohikulkija ystävällisesti avasi minulle oven. Kapeasta oviaukosta mahtui moponi kanssa nipin napi sisälle ja sain hoidettua asiani. Henkilökunta oli ystävällistä ja lähtiessä saattoi ulos ovesta.

Nordea on tietysti yritys ja sellaisena sillä on oikeus valita asiakkaansa ja palvelut joita tarjoaa. Mutta kyseessä on kuitenkin pankki, ja olisin odottanut että sinne olisi varmistettu liikuntavammaisten sisäänpääsy. Etenkin kun nyt oli kyse vain yhdestä ovesta.

Vielä enemmän sitten hämmästyin kun kotimatkalla pistäydyin lupa-asioissa poliisiasemalla.Sinne nyt jos mihin luulisi olevan esteetön sisäänpääsy. Vaan sivullisten avulla tännekin piti kulkea sisään ja ulos. Ovissa kyllä on avauspainikkeet, mutta kun ne eivät toimi. "Ei mikään ihme ettei toimi kun tuossa roikkuu johto irrallaan", eräs  auttajista totesi. Ilmeisesti poliisitalossa on siis meneillään remontti. Ja sellainen jonka kanssa ei pidetä turhaa kiirettä. Eivät ne ovet toimineet kolme viikkoa aikaisemminkaan kun kävin jättämässä anomukseni.

Kun nyt ylläolevan kirjoittamisesta on kulunut vuosi eivät asiat ole muuttuneet.  Tapasin muutama viikko sitten muissa asioissa päällikkötason poliisimiehen ja puhuin hänelle asiasta. Odotan mielenkiinnolla.

Nuoret kuskit liikenteessä vanhoilla autoilla ja jopa kortitta

Kirjoitin näin kolme vuotta sitten::

Vakuutusyhtiöiden tilastoista käy ilmi, että nuoret ajelevat vanhoilla autoilla. Niinhän se oli silloinkin kun itse olin nuori, mikään ei siis ole muuttunut. Paitisi että on. Muistan, että omana aikanani kymmenvuotias auto oli jo täysi romu, joka ei oikein enää kelvannut edes meidän nuorten käyttöön. Tämän päivän lahtelaisilla nuorilla on allaan keskimäärin 15-vuotias kosla. Kyllä kyllä, myönnetään, että autot kestävät nykyään kauemmin. Siitä huolimatta yhdistelmä on huolestuttava. Vanhojen autojen turvallisuus ei ole samaa luokka kuin uusien. Lopputuloksena siis nuorimmat ja kokemattomimmat kuskit ajavat vähiten turvallisilla autoilla. Olisi hyvä jos joku keksisi keinon millä tämä yhdistelmä puretaan.

Mikä on tilanne nyt:

Vanhoilla autoiulla ajetaan yhä, mutta määrät ovat vähentyneet. On siirrytty paljon autolta näyttäviin  ja auton lailla käyttäytyviin kulkuneuvoihin, joilla saa ajaa muun liikenteen seassa hankkimatta auton  ajokorttia. Eli mopoautoihin. Mopoautoilla on hurjat onnettomuustilastot. Mopoautoille tapahtuu yli neljä kertaa enemmän onnettomuuksia kuin mopoille ja lähes kolme kertaa enemmän kuin henkilöautoille.

Olen sitä mieltä, että mopoauton ajajilta pitää vaatia samanlainen ajokortti kuin  muiltakin autoilijoilta.

Toriparkki kaikkien ulottuville

Kun pysäköintikellari nyt - valitettavasti - on vähitellen vamistumassa, toivottavasti sen rakentamisessa on otettu huomioon kaikki käyttäjäryhmät. Siltapuiston pysäköintitalon sisäänpääsy on esimerkiksi liian matala vammaisten korotetuille autoille. Lain mukaan kaikilla kuntalaisilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet käyttää kunnan palveluja. Tätä ei saa unohtaa toriparkkia tehtäessä.

Tolppa-aika alkoi

Suomalaisessa pohjolan kansassa elää sitkeänä ajatus, että lohkolämmitin on autossa sen takia jotta ajokki saadaan käyntiin kovalla pakkasella. Autojen ja autotarvikkeiden kehittymisen myötä tämä asenne on jäänyt jo aikaa sitten vanhanaikaiseksi. Toki lämmitin autaa nykyäänkin käynnistymistä, mutta laitteen käytöstä on enemmän muutakin hyötyä. Ennen kaikkea se säästää luontoa. Kylmä moottori on ensimmäisillä kilometreillä aivan tolkuton saastuttaja. Ja vaikka mittari ulkona on vielä niukasti plussan puolella, on se mottorille jo tosi kylmää. Useimpien nykyisten koneiden normaali olotila kun on enemmänkin lähellä saunan kuin suomalaisen syysluonnon lukemia. Niin että auto kannattaa jo nyt lyödä illalla lämmitystolppaan. Eikä virtaa tarvita paljon. Jo puolen tunnin lämmitys ennen matkaan lähtöä aamulla riittää.

Kellon siirtely valitusten vakioaihe

Kelloja rukattiin taas ja siirryttiin talviaikaan. Jotenkin tuntuu, että ihmiset valittivat siitä nyt entistä vähemmän, mutta kyllä heitäkin yhä löytyy. Tässä maassa elää jo yksi sukupolvi, jonka elämään kellojen siirtely on aina kuulunut, eli on heille normaalia elämää. Kovaa ääntä siis ilmeisesti pitävät vanhemman polven edustajat, joille asia tunuu kolmen vuosikymmenen jälkeenkin yhä olevan uusi. Facebookissa esiin on vedetty jopa tutkimuksia, joissa ajan siirtely todetaan suorastaan epäterveelliseksi.

Viisareitten siirrolla pyritään saamaan säästöjä. Arvostelijat ovat siinä oikeassa, että ei Suomessa noita säästöjä juuri synny. Ajan siirtäminen vaikuttaa ehkä hieman keväällä ja syksyllä, mutta muutenhan kesä on meillä yhtä valoa. Minulle itselleni ajan siirto onkin enemmän henkinen juttu. Se rytmittää vuoden kulkua vähän samalla tavalla kuin suuret juhlat. Ja ennen kaikkea se pitää meidät yhteydessä muuhun Eurooppaan. Suomi on jo ajat sitten astunut ulos syrjäisestä kolostaan osaksi kansainvälistä maailmaa. Minusta on hieno juttu, että meidänkin kellomme käyvät muun Euroopan rytmissä. Toinen vaihtoehto olisi jättää kellot siirtämättä ja elää Venäjän tahtiin. Mieluummin Eurooppa, kiitos.

Ihmeellisiä syitä eroamiseen

Kirkosta eroaminen hypähti nousuun viikonloppuna. Asiantuntijat löytävät tähän mielestään kolme syytä: lisääntynyt tiedotus seurakuntavaaleista, Räsäsen uhkaus lähteä hallituksesta ja Vantaan seurakunnan osallistuminen seksimessuille. Minusta käsittämättömiä syitä kaikki.

Kirkon toimintaa johdetaan demokraattisesti, eli jäsenillä on mahdollisuus äänestämällä vaikuttaa siihen. Vaalit lähestyvät ja kirkko tiedottaa asiasta näkyvästi. Eli pyrkii tarjoamaan ihmisille mahdollisuutta vaikuttaa. Tietysti jo pelkkä kirkon näkyminen saattaa ärsyttää, mutta minun on kyllä vaikeaa ajatella, että tässä olisi eroamisen syy.

Sitten on Päivi, joka laukaisi edellisenkin suuren aallon eroamisessa. Miksi, oli minulle silloin arvoitus, ja on yhä edelleen. Räsänen ei ole kirkon työntekijä tai muunkaan lainen edustaja. Onpahan pienen puolueen pomo, jonka puheet eivät kirkossa vaikuta enempää kuin kenenkään muunkaan jäsenen. Tulossa olevissa vaaleissa Päivillä on tasan yksi ääni. Jos maan hallitus heiluu Räsäsen vuoksi se ei kyllä ole kirkon vika.

Arvostelijat pitävät Vantaan seurakunnan osallistumista seksimessuille  kirkon yrityksenä mielistellä suomalaisia. Toisaalta myös moni kirkon ystävä on tuohtunut asiasta. Saisivat lukea Raamatun, siellä asiasta on jo kerrottu. Jeesusta arvosteltiin aikanaan yhteyksistä huonomaineiseen väkeen. Jeesuksen vastaus oli ytimekäs: eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.

Nämä asiantuntijoiden esittämät syyt ovat kaikki yhtä outoja. Mutta olivat syyt mitä tahansa niin toivottavasti kasvaneet eroluvut edistävät valtion erottamsta kirkosta, jonka ehdoton kannattaja olen.

Taas halutaan koventaa kieltolakia

 

Taas kerran tulee kirjoitettua viinasta. Aiheesta ei pääse rauhaan kun säännöllisin väliajoin joku päättäjä tai virkamies esittää siitä  päättömiä ajatuksia. Viimeksi näin teki näyttävästi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen entinen pääjohtaja Pekka Puska. Vaikka miehellä on komea titteli takanaan ei se tee ajatuksista yhtään järkevämpiä. Kun on väärässä niin on väärässä on siitä sitten saanut kuinka komeaa palkkaa tahansa.

Alkoholihaitat kuormittavat kansantaloutta, Pekka Puska sanoo. Ja on siinä oikeassa. Siihen oikeassa oleminen sitten loppuukin. Haitoista päästään eroon kireämmällä verotuksella ja alkoholia laimentamalla, Pusa jatkaa. Eli Suomessa voimassa olevaa kieltolakia kiristämällä. Luulisi, että tämän tien kulkemisesta on jo saatu näyttöä tarpeeksi..

Alkoholin kulutus on liian suurta, Pusa sanoo. Tämä on tietysti mielipidekysymys, voi se sitä jonkun mielestä ollakin. Jos katsotaan tosiasioita, niin suomalaiset juovat alle Euroopan keskiarvon. Minä en olisi määrästä huolissani.

Eräs tärkeimmistä keinoista hillitä alkoholinkäyttöä on Pusan mukaan verotus. Hintojen nostaminen myös vaikuttaa jokaiseen toisin kuin valistus, jota kaikki eivät kuuntele. Tässä olen eri mieltä. Hintojen nostaminen  ei vaikuta juuri niihin joihin sen pitäisi. Ongelmakäyttäjä hankkii kyllä pullonsa. Paperilla vain kaikki näyttää hienolta kun kokonaismyynti putoaa.

Puska haluaa pitää viinan myynnin alkossa. Kun keskiolutta tuskin saadaan sinne takaisin sitä pitäisi laimentaa. Tämä on holhousta, Puska myönttä, mutta toteaa samaan hengenvetoon sen olevan tehokkain keino alemmissa sosiaaliluokissa. Valistus tehoaa paremmin ylempiin.


Puskan ajatuksissa on pelottavinta se, että moni ottaa ne tosissaan. Jos niitä aletaan toteuttaa, siirtyy suomalaisten luonnollinen suhtautuminen alkoholiin taas yhdellä sukupolvella eteenpäin.

Ei se ole hinnasta kiinni

En käytä kaupungin julkista liikennettä. Sairauteni vuoksi en siihen pysty. Kun puhun linja-autoista voidaan siis sanoa että puhun lainajyvin, vailla omaa kokemusta. Vaikka ei se nyt ihan niinkään ole. Olen minä elämässäni ennättänyt terveinä aikoina kuluttaa useammankin bussikortin. Kokemusta siis on, olkoonkin että takavuosilta.

Perusasiat eivät aikojen kuluessa paljon muutu. Eräs on lipun hinta. En muista, että matkustaminen olisi koskaan ollut liian halpaa. On kuitenkin harhaluulo, että se olisi pääsyy paikallisliikenteen vähäiseen suosioon. Päättäjät kyllä niin tuntuvat ajattelevan. Viime autottomana päivänä tempaistiin ja tehtiin päiväksi bussilla ajamisesta halpaa lystiä. Liikennemäärät eivät juuri muuttuneet.

Bussien huono suosio ei ole hinnasta kiinni. Kyse on yksinkertaisesti liikenteen toimivuudesta. Vuoroja on liian vähän ja ne kulkevat liian harvakseen. Joka taas on rahakysymys. Ei linjaa pysty pitämään tappiolla.

Tänä päivänä on totuttu helppoon elämään ja hyviin palveluihin. Kannattaa mieluummin ottaa oma auto pihasta kuin tuijotella aikatauluihin ja seisoskella tien poskessa odottamassa.

Hollola jääköön ulos

En ole ollut Hollolan ystävä kuntaliitosasioissa. Hollola torjui aikianaan Lahteen liittymisen suuriäänisesti ja selkein luvuin. Keskustelun taso oli tuolloin sitä luokkaa, että itse olin tuosta päätöksestä iloinen. En halunnut Hollolan juntti-isäntiä mukaan päättämään Lahden asioista.

Sen jälkeen on liittymistä taas alettu puuhaamaan. Kun nyt Hollolan kunnanjohtaja esittää julkisuudessa, että  liitosaikeista pitäisi luopua, olen samaa mieltä. Pysykööt poissa.

Natoon viikossa

Moni Suomen Nato-jäsenyyttä vastustava on muistuttanut, että ei Natoon noin vain kävellä sisään. Jäsenyyttä pitää anoa. Samalla muistutetaan, etteivät kaikki jäsenmaat ole välttämättä innostuneita hankkimaan sotilasliitolle 1400 kilometriä lisää yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Siis jäitä hattuun, vastustajat sanovat.

Samaan aikaan Naton piiristä tulevista lausunnoista on rivien välistä ollut luettavissa selvää myönteistä suhtautumnista sekä Ruotsin että Suomen jäsenyyteen.  Nuo lausunnot ovat muuttuneet koko ajan äänekkäåämmiksi ja suorasukaisemmiksi sitä mukaa kun maat itse eivät ole asiaan ottaneet kantaa. Viimeksi EU-observer kirjoitti Nato-lähteisiin vedoten, että molempien pohjoismaiden jäsenanomukset käsiteltäisiin viikossa. Niin siitäkin huolimatta, että liitto on ilmoittanut ottavansa uusia jäseniä vasta ensi vuoden lopussa. Tämän tarkemmin ei kutsua voi enää ilmoittaa.

Nyt on ratkaisevaa mitä Suomi tekee. Toivottavasti ei ainakaan kysy kansalaisiltaan. Natoa koskeva kansanäänestys olisi kallis tapa saada selville mitä suomalaiset ajattelevat. Yksinkertaisemmin sen saa selville lukemalla aiheesta tehtyjä tiedusteluja. Tai vaikka teettämällä yhden gallupin lisää. Meillä on tässä maassa kaksi sataa vaaleilla valittua ihmistä jotka saavat palkkaa siitä, että kokopäiväisesti miettivät näitä asioita. Uskon, että he kykenevät tekemään päätöksen joka pohjautuu tosiasioihin eikä siihen miltä jäsenyys tuntuu. Siis eduskunta.

Meille syötetään koko ajan propagandaa omasta vahvasta puolustuksesta.  Sanoisin, että höpö löpö. Suomi on pieni kansa, joka ei itsenäisyytensä aikana ole selvinnyt yhdestäkään sodasta ilman ulkopuolista apua. Sitä tarvittiin jopa sisällissotamme päättämiseen. Toisaalta yhteenkään Nato-maahan ei ole koskaan hyökätty. Nämä riittävät perusteiksi minulle.

Hankalat vaalit

Marraskuussa on edessä kirkkovaalit. Tarkemmin sanottuna seurakunta- vaalit. Neljä vuotta sitten vauhditti  vaalien alla käyty homokeskustelu ihmisiä osallistumaan. Ääntään käytti lopulta noin joka kuudes, kun tavallisesti sen tekee vain joka kymmenes äänioikeutettu. Matalat äänestysprosentit ymmärtää, onhan vain osa kirkon jäsenistä aktiivisia seurakuntalaisia. Toisaalta taas ei ymmärrä. Tänäkin vuonna kirkon vaalit toimivat lähtölaukauksena kaksille muille vaaleille, tulossa ovat niin kunnallis- kuin eduskuintavaalitkin. Luulisi, että tulevat ehdokkaat olisivat jo kilvan kirkkovaalien avulla hankkimassa itselleen näkyvyyttä.

Vaan eivätpä suuremmin ole. Tietysti kun puhutaan kirkosta ja uskonnosta monilla voivat henkilökohtaiset syyt olla esteenä. Mutta ilman niitäkin seurakuntavaalit koetaan hankalina ja monimutkaisina. Mitä ne tietysti ovatkin. Sen vuoksi itsekin kieltäydyin tällä kertaa ehdokkuudesta.

Itse koen, että kirkon vaaleissa on kaksi suurta epäkohtaa. Toinen on se, että vaikka yhteiskunta on kaupungistunut vaalit yhä keskittyvät yksittäisiin seurakuntiin aivan kuten maaseutuyhteiskunnan aikoina. Tänä päivänä kunta ja seurakunta ovat harvassa paikassa sama asia. Esimerkiksi kotikaupungissani Lahdessa on neljä seurakuntaa. Ja saat siis äänestää sen seurakunnan ehdokkaita missä asut.

Toinen asia on outo häveliäisyys, jolla ehdokkaiden pitää salata puoluekantansa. Tätä ei vaadi laki, vaan yleinen mielipide. Sen seurauksena puolueilla on kyllä listoja vaaleissa, mutta niille on keksitty nimiksi toinen toistaan kekseliäämpiä kiertoilmaisuja. Kirkkovaaleissa äänestäjien ei kuulu tietää ehdokkaiden ajatusmaailmaa.

Seurakuntavaaleissa et siis tiedä millaista joukkoa tai ehdokasta tulet äänestäneeksi. Ja jos kaupungissa onkin yksi ehdokas jonka tunnet ja jota haluat kannattaa saattaa olla, että häntä et saa äänestää. Hän asuu sata metriä sinusta väärään suuntaan ja kuuluu eri seurakuntaan.

Jos kaupungin seurakunnat muodostavat yhtymän seurauksena on lisää sekavuutta. Nyt äänestetäänkin ihnmisiä kahteen paikkaan eli pidetään samalla kahdet vaalit. Jotta homma ei liikaa helpotu voi sama ihminen olla ehdokkaana molempien vaalien listoilla ja häntä voi siis äänestää kaksi kertaa.

Äänestyksen ikäraja on onneksi laskettu 16:een. Nuorille systeemi varmaan avautuu paremmin, minä olen jo liian vanha.

Euro ei ole syypää ongelmiimme

Suomen talous on kuralla. Jopa niin paljon, että ulkomailloa moni odottaa Suomen olevan seuraava Kreikan kaltainen avustettava. Kotimaassa tämä on saanut euron vastustajat innostumaan. Moni on sitä mieltä, että vaikeudet ovat yhteisen valouutan syytä. Markka pitäisi ottaa takaisin he sanovat.

Kun sirryttiin euroon puhutiin samalla työelämän kankeitten pelisääntöjen muuttamisesta joustavammiksi ja valtion menojen hillitsemisestä. Niin ei ole tehty. Markka-aikana oli totuttu, että niihin ei kovin paljon tarvinnut kiinnittää huomiota. Elettiin kuin pellossa ja kun talouden paineet kasvoivat liiaksi devalvoitiin markka. Seurauksena meillä oli heikko valuutta ja korkeat korot, mutta hyvin toimiva kulutusjuhla. Nyt on tullut aika maksaa lasku. Ei auta vaikka kuinka vaihdettaisiin valuuttaa

En osaa tältä istumalta arvioida euron merkitystä maan taloudelle. Tiedän vain, että itse nautin eurosta joka päivä. Rahan arvo on vakaa ja korot alhaalla. Minäkin pystyin ostamaan oman asunnon. Kun parin viikon perästä lähden lomamatkalle Espanjaan ei tarvitse opetella vieraan valuutan käyttöä ja rahaa saa omalla pankkikortilla seinästä kuten Suomessakin. Jos minulta kysytään en halua markkaa takaisin.

Alastonkuvauksen opas 6

 Pynnöstä julkaisen uudelleen vuosia sitten kirjoittamani sarjan alastonkuvauksen opas 


Ensimmäinen kuvaus

Jokaiseen kuvauskertaan kannattaa valmistautua huolella, mutta erityisesti ensimmäiseen. Alastonkuvaamisen aloittamiseen liittyy yleensä kynnys, jonka ylittämiseen vaaditaan pääättäväisyyttä ja rohkeutta. Siinä missä alastonmallia pidetään luonnollisena asiana piirtäjille tai maalaajille, sen taiteellista valokuvaamista ei yleensä ymmärretä tai pidetään arveluttavana.

On täysin ymmärrettävää, jos ensimmäinen kerta jännittää.Usein aloittelijan mallikin on ensikertalainen ja luultavasti jännittää hänkin. Pieni jännittäminen luultavasti kuuluukin asiaan, mutta liian suurena häiritsee työskentelyä ja huonontaa lopputulosta. Paras tapa vapautua turhasta hermoilemisesta on valmistautua asiaan hyvin ja suunnitella tapahtumat etukäteen. Luo itsellesi valmis mielikuva siitä, millaiseen tulokseen pyrit ja millä keinoin. Kun sitten kuvatessa toimit määrätietoisesti tätä päämäärää kohti, rauhoittaa kuvaajan määrätietoinen toiminta myös mallia.

Varmista etukäteen kuvauspaikka ja tarvittavat välineet. Jos käytät kuvatessa apulaisia varmista etukäteen hyvin, että jokainen tietää ja ymmärtää omat tehtävänsä. Sovi myös mallin kanssa mahdollisimman tarkkaan millaisesta kuvauksesta on kyse.

Tässä eräs muistilista:

- Mikä on kuvauksen teema. Onko esimerkiksi tarkoituksena kuvata vain muotoja vai kokovartalokuvia. Näkyvätkö kasvot kuvissa.

- Onko asioita, joita malli ehdottomasti ei halua kuvattavan.

- Onko tarkoitus kuvata täysin peittelemätöntä alastomuutta vai rajata kuvia jollakin tavoin. Tai vain yläosattomia.

- Voivatko syntyvät kuvat vaikuttaa haitallisesti mallin elämään.

- Onko paikalla kuvauksen aikana myös muita, esimerkiksi avustajia tai toisia malleja.

- Kuinka paljon tapahtumaan pitää varata aikaa.

- Mitä valmiille kuville tapahtuu. Saako niitä julkaista. Jos malli haluaa kopioita itselleen miten ne toimitetaan.

- Missä kuvataan ja mihin aikaan.


Alastonkuvauksissa raha voi liikkua kahteen suuntaan: joko kuvaajalta mallille tai päinvastoin. Itse iolen lähtenyt siitä, että kyseessä on harrastustoimintaa josta on etua kummallekin, eikä rahaa liikutella. Minä saan kuvia julkaistavaksi taiteellisessa toiminnassani, ja malli saa haluamansa kopiot omaan käyttöönsä.

Kannattaa myös sopia, että kumpi tahansa saa keskeyttää kuvaustapahtuman heti kun siltä tuntuu ja vaikka ennen kuin yhtään kuvaa on otettu. Jos kuvaamisesta on sen seurauksena syntynyt sinulle tarpeettomia kuluja,  neuvon ottamaan ne kiltisti opppirahoina joita pakostakin joskus joutuu maksamaan.

Sovi kuvausaika kaikkien mukana olijoiden kanssa hyvissä ajoin, vaikka jo pari viikkoa aikaisemmin. Lähetä pari päivää aikaisemmin ystävällinen muistutus tekstiviestinä (kysy etukäteen saako sellaisen lähettää).

Tee kuvaamisesta kirjallinen sopimus.

Alastonkuvauksen opas 5

 Pynnöstä julkaisen uudelleen vuosia sitten kirjoittamani sarjan alastonkuvauksen opas 

Valaistus

Valokuvauksen suurista teemoista luovan alastonkuvauksen valojen käyttö on kenties kaikkein ennakkoluulottominta ja rohkeasti kokeilevaa. Mitä valonlähdettä käytetään, on lähinnä kiinni kuvaajan mielikuvituksesta. Toisin kuin esimerkiksi muotokuvauksessa ei alastonkuvauksessa ole sääntöjä miten valaistus pitää rakentaa. Kuvaamiseen käyvät kaikki valonlähteet kynttilöistä ja taskulampuista vaativiin studiolaitteisiin.

Valotuksen oikea mittaaminen on tällaisessa kuvaamisessa vaikeaa. Digitaaliaika on tuonut tähän helpotuksen, koska tuloksen voi tarkastaa heti ja tehdä tarvittavat korjaukset. Sama pätee kuvien väritasapainoon, joka eri valotyyppien yhdistelmänä saattaa olla miltei mitä tahansa. Vaikka digiaikana kuvien korjaaminen jälkikäteen on yksinkertaista pääsee yleensä parhaaseen lopputulokseen jos yrittää saada säädöt kohdalleen jo kuvausvaiheessa.

Kokeilevaa valaistusta käytettäessä päädytään usein käyttämään pitkiä valotusaikoja. Hyvä jalusta kuuluukin yleensä taiteellisen alastokuvauksen harrastajan vakiovarusteisiin.

On jo vetkuteltu tarpeeksi

Venäjä on siirtänyt 20 000 sotilasta Ukrainan rajalle. Länsimaissa odotetaan nyt mitä maa aikoo tehdä. Onko kenties tulossa "rauhanturvaoperaaatio" jossa joukkojen on pakko ylittää raja Ukrainan oman edun nimissä. Yhtä aikaa saman suuntainen kehitys jatkuu Suomen rajamailla. Venäjä jatkaa joukkojensa modernisointia ja niiden keskittämistä Suomen lähialueille.

Nato-keskustelussa on jo hukattu tarpeeksi aikaa. Nyt on aika toimia.

Alastonkuvauksen opas 4

Pynnöstä julkaisen uudelleen vuosia sitten kirjoittamani sarjan alastonkuvauksen opas 

Kuiten olen aikaisemminkin sanonut, mallin kanssa kannattaa tehdä kirjallinen sopimus kuvista ja niiden käytöstä. Olen pitänyt periaatteena, että sopimus tehdään aina, oli sitten kyse vaikka kuinka hyvästä kaverista tai tuttavasta. Paitsi että tällä taataan kuvaajan tulevaisuus olen huomannut että sopimuksen tekeminen myös rauhoittaa mallia.

Itse sopimus on hyvin yksinkertainen. Laitan tähän sen perusmuodossaan. Oikeellisuuden on tarkastanut varatuomari:

Sopimus valokuvien käytöstä

Täten luovutan valokuvaaja nn:lle oikeudet julkaista valokuvia, joissa minä esiinnyn.
Luovuttamieni oikeuksien suhteen en tule esittämään minkäänlaisia vaatimuksia.
Molemmat osapuolet ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen kahtena samansanaisena kappaleena.
_____________________ ______/_________
paikka aika

__________________________________

Edellä mainittua sopimusta olen  joskus myös käyttänyt laajennetussa muodossa:

Sopimus valokuvien käytöstä
Täten luovutan valokuvaaja nn:lle oikeudet käyttää työnäytteenä ja oikeudet julkaista valokuvakilpailuissa, näyttelyissä, valokuva-alan julkaisuissa, valokuvaa koskevien kirjoitusten yhteydessä sekä niihin rinnastettavissa tarkoituksissa valokuvia, joissa minä esiinnyn.
Valokuvien muusta käytöstä on sovittava kirjallisesti kanssani erikseen.
Luovuttamieni oikeuksien suhteen en tule esittämään minkäänlaisia vaatimuksia.
Molemmat osapuolet ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen kahtena samansanaisena kappaleena.
_____________________ ______/_________
paikka aika

___________________________________

Eli laajennetussa paperissa on paljon sanahelinää, joka on itse sopimuksen kannalta täysin tarpeetonta eikä muuta itse asiaa yhtään miksikään. Se on laadittu rauhoittamaan ensikertalaista tai muuten kuvausta jännittävää mallia antamalla selkeän kuvauksen siitä, mihin kuvia on tarkoitus käyttää.

Alastonkuvauksen opas 3

 Pynnöstä julkaisen uudelleen vuosia sitten kirjoittamani sarjan alastonkuvauksen opas

Luo omat säännöt

Alastonkuvaukseen on vakiintunut tapoja, joista on vähitellen muodostunut alalle jonkinlaiset säännöt. Minun mielestäni niitä ei pidä ottaa itsestään selvyyksinä vaan rikkoa vapaasti.

Asennot

Malli pyritään usein asettelemaan johonkin erikoiseen asentoon jolla ei ole mitään tekemistä normaalin elämän kanssa. Tämä on perusteltua silloin, kun kuvaajalla on vankka näkemys kuvan käytöstä. Hyvänä esimerkkinä viereinen Minkkisen kuva joka kokonaan perustuu mallin epäluonnolliselle asennolle. Jos olet vasta hakemassa omaa tyyliäsi, kannattaa käyttää normaaleja, rentoja asentoja. Niiden avulla onnistut todennäköisesti paremmin ja ne onnistuvat paremmin myös malliltasi - ellet sitten ole satsannut ammattimallien käyttöön.

Kasvot

Moni, varsinkin ensikertalainen malli, on yrittänyt esittää minulle ehdoksi, että kasvot eivät saa näkyä kuvassa. En ole koskaan hyväksynyt tällaista henkilöä kuvattavaksi. Vaikka lopullisissa kuvissani kasvot harvoin ovatkin mukana, niin en halua kuvaamisvaiheessa rajoittaa työtäni ja ottaa päättömiä kuvia. Kasvot ovat kuitenkin myös alastonkuvissa se kohta, johon katse hakeutuu. Vaatii kuvan sommittelulta paljon, että se saadaan toimimaan ilman kasvoja.

Toinen kysymys sitten on pitääkö mallilla olla katsekontakti kuvan katsojaan. Seksi- tai glamourkuvissa näin useimmiten on, taiteellista vaikutelmaa haettaessa tämä on kuvaajan harkittavissa.

Mustavalkoinen vai väri

Kaikki valokuvauksen klassikkokuvat ovat mustavalkoisia. Itse olen myös mustavalkoisen ystävä, enkä oikein osaa kuvitella minkälaisia värikuvia ottaisin. Mielestäni väri on kuvassa häiritsevä tekijä.

Totuus kuitenkin on, että väri on tullut jääädäkseen myös alastonkuvaukseen. Suosikkini David Hamilton kuvaa enimmäkseen väreissä ja osaa käyttää väriä kuvakerrontansa osana. Mustavalkoisuudesta ei kannata tehdä tiukkaa sääntöä, ehkä maailma vain odottaa ensimmäistä värillistä klassikkokuvaa.

Alastonkuvauksen opas 2

 Pynnöstä julkaisen uudelleen vuosia sitten kirjoittamani sarjan alastonkuvauksen opas

Miten kohdella mallia

Itse olen noudattanut alusta asti alan kultaista sääntöä: älä koske malliin. Vaikka kyse olisi kuinka hyvästä tuttavasta tai ystäväpiirin jäsenestä, on kuvatessa syytä pitää etäisyyttä. Kun tavoitteena on taiteellinen lopputulos, on kuvaajan päästävä keskittymään vain omaan työhönsä ja lopputulokseen johon hän pyrkii. Tässä tosin herää silloin kysymys mikä on oikea tapa toimia täydellisen harrastajamallin kanssa. Ammattilainen osaa ottaa asentoja omatoimisesti ja jopa vaihtaa niitä koko ajan. Kuvaajan tehtäväksi jää antaa yleisohjeita ja laukaista kamera aina oikealla hetkellä eleiden ja asentojen muuttuessa. Kokematon harrastajamalli saattaa vaatia tarkempaa ohjausta jossa pelkkä sanallinen opastus ei riitä. Monien alastonkuvaajien mielestä lopputulos on tärkein, ja kultaisesta säännöstä on voitava poiketa.

Mieleen tulee, että asia on loppujen lopuksi hyvin paljon kuvaajasta kiinni. Olen nähnyt alastonkuvaajia joiden kuvaamista hallitsee melkeimpä nöyryys ja kiitollisuus mallia kohtaan ja toisia jotka muistuttavat kuvatessaan määräileviä tyranneja.ja joille mallit tuntuvat olevan melkeimpä pelkkiä työn orjia. Ehkä itse olen jotain tuolta väliltä. Kuvausten välillä olen tyttöjen kanssa normaalia hyvää pataa, mutta kuvauksen alkaessa omaksun heti etäisemmän asenteen. Joskus tuntuu, että syyllistyn suoranaiseen kuvattavan esineellistämiseeen. Malli on helposti minulle vain muotoja ja valaistusta ja unohdan, että kaiken takana on kuitenkin ihminen.

Kaitsijat

Joskus ensikertalaista tai kokematonta mallia helpottaa ajatus ottaa mukaan esimerkiksi poikaystävä tai hyvä kaveri seuraamaan tapahtumia. Itse olen havainnut hyväksi linjan, että kuvaustilanteeseen saa tuoda vapaasti mukanaan haluamansa samaa sukupuolta olevan ihmisen. Paitsi että tämä rauhoittaa malleja, antaa se myös kerrottavaksi hyvän syyn poikaystävälle miksi tämä ei voi olla mukana. Ja tätä mukana oloa mallit eivät yleensä halua. Loppujen lopuksi käy yleensä aina niin, että malli tulee paikalle mieluiten yksin.

Alastonkuvauksen opas 1

__________________________________________________
Pynnöstä julkaisen uudelleen vuosia sitten kirjoittamani alastonkuvauksen oppaat 1-3.
__________________________________________________

Näin pääset alkuun

Jos haluat ottaa taiteellisia alastonkuvia tarvitset alkuun pääsemiseksi kahta asiaaa: kameran ja mallin. Kummankin hankkiminen on loppujen lopuksi helppoa, mutta oikeanlaisen löytämiseen voi mennnä aikaa.

Kamera

Digitaalinen kuvaaminen on muuttanut ratkaisevasti alastonkuvausta. Taiteellisessa alastonkuvauksessa käytetään usein hyvin tavallisuudesta poikkeavia valaistuksia. Filmille kuvattaessa lopputuloksen arvioiminen vaatii runsaasti kokemusta ja usein monia kuvauskertoja. Digitaalikameralla syntyvän tuloksen näkee jo heti kuvaustilanteessa.

Usein kuvitellaan, että kameran pitää olla mahdollisimman monipuolinen ja kallis.Tämä ei pidä paikkaansa. On totta, että kallis kamera antaa enemmän mahdollisuuksia. Kuitenkin hyvät kuvat syntyvät kuvaajan näkemyksestä eikä pelkkä tekniikka kanna niissä pitkälle. Vaikka kameran ei tarvitse pitää sisällään kaikkia hienouksia, on siinä hyvä olla ainakin valotuksen käsisäätö.

Malli

Useimmille mallin löytäminen on kynnyskysymys. Näin ei tarvitse olla. Itse olen harrastukseni myötä suorastaan hämmästynyt kuinka helppoa se on. Suurin vaikeus on siinä, että uskaltaa kysyä. Nuoret ovat tässä suhteessa avoimempia, samoin naiset. Miehiä on yllättävän vaikeaa saada kuviin. Voi olla, että naiskuvaajalle se taas onnistuisi helpommin, tiedä häntä.

Itse teen kuvattavan kanssa aina kirjallisen sopimuksen, jossa on määritelty kenellä on oikeus käyttää kuvia ja miten. 30 vuoden aikana en ole koskaan joutunut jälkikäteen turvautumaan sopimuksiin, mutta ovat ne mielenrauhan kannalta hyvät olla olemassa. Sopimus myös auttaa mallia vapautumaan kuvaustilanteessa.

Ensimmäinen malli löytyy todennäköisesti tuttavapiiristäsi. Kysy rohkeasti.

Glamour - taidettako?

Törmäsin taas nettikeskustelussa siihen, kuinka ihmiset pitävät glamourkuvia taiteena. Valokuvauksessa glamourilla tarkoitetaan kuvia, jotka ovat kauniita katsoa ja joihin liittyy tavallisesti romanttista tai eroottista viehätysvoimaa. Tarkoituksellisesti vedetään kuitenkin tarkka raja siihen, että kuvia ei ole tarkoitettu herättämään seksuaalisia ajatuksia eikä niitä sen vuoksi saa sekoittaa pornokuviin.

Viime aikoina kuvaustyylin perään on yhä useammin liitetty myös julkisuudessa sanat "fine art nude photography". Toisin sanoen glamour-kuvat rinnastetaan taiteeseen.

Tässä tulee minulla raja vastaan. Myönnän, että parhaat glamour-kuvat ovat erittäin ammattitaitoista työtä, enkä ole ollenkaan varma pystyisinkö itse samaan jälkeen. Mutta taidetta ne eivät minun mittapuuni mukaan ole. Wikipediassa taide on määritelty hyvin: "Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Taiteessa pyritään yleensä kauneuteen; silti taidetta voi olla myös sellainen, joka aiheuttaa kokijassaan muitakin kuin esteettisyyden tunteita".

Glamour-kuvat ovat varmasti mielihyvän tuottamisen välineitä. Mutta ovatko ne ilmaisua, kertovatko viestin tai ottavatko kantaa? Sellaista glamouria en ole vielä nähnyt.

Oheinen esimerkkikuva on Photodrommin glamoursivustosta. Kuvaajan nimeä en onnistunut löytämään.

Ehkä Facebookissa on sittenkin jotain

Olen aikaisemmin kritisoinut Facebookia ja todennut, että sen sosiaalisuus on pelkkää harhaa. Olen sitä mieltä yhä edelleenkin. Varovaisesti kuitenkin myönnän nyt, että saattaa sinä piillä jotain itua. Omat odotukseni ovat ilmeisesti vain olleet väärät, kun odotin Facebookista paikkaa keskustella ja vaihtaa ajatuksia. Vähitellen alan ymmärtää, että se ei ole paikan tarkoitus alkuunkaan.

Facebook toimii ja täyttää paikkansa hienosti transaktioanalyysin mukaisena Ajanvietteenä. Toisin sanoen sen tarkoituksena on jäsentää ajankäyttöämme ilman sen syvempiä tarkoituksia. Tällaisen ahaa-elämyksen sain kun luin Susannah Gardnerin ja Shane Birleyn kirjaa Blogging for Dummies. Siinä sosiaaliset mediat kuten Facebook ja Twitter rinnastetaan bloggaamiseen ja niitä kutsutaan mini-blogeiksi. Kun niiden sisältöä ajattelee tältä kannalta, koko hommmaan tulee yllättäen mieltä. Ilmeisesti niiden sisällössä ei olekaan mitään moittimista, vaan omassa asenteessani.

Kuitenkaan en voi välttyä siltä, että muutamat tieteiskirjailijoiden uhkakuvat tulevaisuudesta nousevat mieleen. Facebook esimerkiksi on pelottavan lähellä Bradburyn, Huxleyn ja Orwellin näkyjä. Etenkin Bradburyn Farenheit 451:ssä kuvatut televisiotaulut ja niiden "ystävät" ovat melkein kuin suoraan Facebookia. Bradbury on osunut monissa ennusteissaan maaliin häkellyttävän hyvin, muun muassa nykyisessä puhelin- ja satelliittitekniikassa. Tähän mennessä on median puolella toteutunut jo tosi-tv -ohjelmat. Entä onko Facebook menossa ennusteen mukaan viihdyttävään suuntaan tarkoituksena tehdä käyttäjistään hiljainen, tyytyväinen enemmistö?

Vaikka olenkin alkanut vähän ymmärtää "mini-bloggaamista", niin ehkä pidän siihen vielä pientä etäisyyttä...

Minä - viherpiipertäjä

Aina silloin tällöin törmään käsitteeseen viherpiipertäjä. Aiheen toi esille satunnainen kävijä kahvilapöydässä, jossa ukkoseuramme on kokoontunut joka lauantai yli kymmenen vuoden ajan. En voinut olla kysymättä, mitä puhuja tarkoitti sanalla. En saanut vastausta. Sanoin, että olen vihreiden kannattaja, mutta en ole koskaan tuntenut itseäni minkäänlaiseksi piipertäjäksi - mitä se sitten tarkoittaakin. Kommenttini jälkeen keskustelu siirtyi muihin aiheisiin.

Niinpä googlettamaan. Hakukone tarjoilee urbaania sanakirjaa. Sen mukaan viherpiipertäjä on "vihreästi ajatteleva henkilö, vihreiden kannattaja". Entä sitten se piipertäminen. Piipertää on "tehdä jotakin mitätöntä, turhaa tai hyödytöntä". Että nyt sen sitten kuulin. Viimeksi olen saanut vihreänä Lahdessa aikaan sen, että vammaisilla säilyi alennuslippu linja-autossa. Jos se oli piiperrystä eli turhaa ja tarpeetonta, niin taidan olla pudonnut kelkasta näissä asioissa.

Kai minä sitten olen maailman silmissä viherpiipertäjä.

Hittimusiikkia kolmen vuosisadan takaa

Olin viidentoista vanha kun Walter Carlos - nykyisin Wendy Carlos - julkaisi levyn Switched on Bach. Siinä hän käytti tuoretta keksintöä, Moog syntetisaattoria, Bachin sävellysten soittamiseen. Olin hetkessä myyty, samoin kuin moni muukin kautta maailman. Tekijät uskoivat julkaisuhetkellä, että sähköisesti soitettu klassinen musiikki kiinnostaisi vain pientä erkoisharrastajien joukkoa. Toisin kävi. Levy myi hetkessä platinaa ja oli muun muassa 40 viikkoa Billboardin top 40 -listalla. Vaikka soitin oli alun perin rock-ympyröihin suunniteltu elektronisoitin, oli Bachin musiikkia käsitelty taiten, vailla pienintäkään rienaamisen makua. Minusta se teki hetkessä Bach-fanin.

Kun radiovuosien jälkeen en ollut innostunut soittamaan levyjä kotona, vein sen sijaan cd:n autoon. Nyt olen pari vuotta pyöritellyt välillä autoa kaupungissa Bachin tahdissa. Levyn taika puree edelleen. Suosikkini on yhä vuosikymmenten jälkeen Carlosin tulkinta kolmannesta brandenburgilaisesta konsertosta. Yleisestä linjasta poiketen siinä on lähdetty kauas ajan musiikin kepeydestä  ja löydetty kappaleen tuhti, eteenpäin vyöryvä poljento.

Ahkeruus kovankin onnen voittaa

Uskon, että jokaisessa ihmisessä on kuva piilossa, se pitää vain löytää. Kuvan nuorta naista kuvasin useaan otteeseen kolmen vuoden ajan. Syntyneet kuvat eivät olleet huonoja, mutta eivät myöskään mitenkään rutiinista poikkeavia. Kunnes kova yrittäminen lopulta palkittiin Tuloksena oli oheinen kuva, joka kuuluu omiin suosikkeihini. Jälkeenpäin katsottuna idea näyttää yksinkertaiselta, mutta niinhän aina on. Ei kovan työn kuulukaan näkyä lopputuloksessa. Kuvan tekee arvokkaammaksi vielä se, että tuo kuvauskerta jäi tämän mallin kanssa viimeiseksi. Tuntuu hyvältä, että tästäkin ihmisestä se kuva löytyi.

Kyllä syitä löytyy

Olen julkaissut tämän tekstin 11.11.2012. Olen aivan äimän käkenä, sillä teksti voisi aivan hyvin olla tätä päivää (nyt on 23.6.2014). Onko tämä osoitus ennustajan lahjoistani? Ei, vaan siitä, miten virheelliseen turvallisuudentunteeseen suuri yleisö on onnistunut vaipumaan. Miten ihmiset saisi ymmärtämään, että jotain tarttis tehdä!

Facebookissa käytiin keskustelua ydinvoimasta. Sen pohjana oli useiden tutkijoiden yhdessä julkaisema vetoomus jossa todisteltiin, että ilmastonmuutoksen vuoksi ydinvoima on ainoa järkevä vaihtoehto.Millään muulla tavalla ei saada synnytettyä tarpeeksi sähköä luontoa rasittamatta.

Minä en kannata ydinvoimaa. Kirjoitin omana kommenttinani, että vetoomuksen koko lähtökohta on väärä. Jos kulutus kasvaa nykyistä vauhtia niin ovat kyllä oikeassa - ydinvoimaa tarvitaan. Mutta kulutukseen juuri mielestäni pitäisi puuttua. Jatkuva kasvu ei ole mahdollista. Jo nyt länsimaissa kulutetaan luontoa niinkuin maapalloja olisi monta kappaletta. Jos ajatellaan järjellä niin raja on jo tullut vastaan. Meidän on ryhdyttävä säästämään enrgiaa. Silloin sen synnyttäminenkin asettuu uusiiin raameihin.

Muutama keskustelija oli samaa mieltä kanssni. Enemmän kuitenkin löytyi vastaväitteitä. Olen ennenkin hämmästynyt sitä loputonta luovuutta jota ihmiset käyttävät löytääkseen perusteluja sille, että heidän ei tarvitse tehdä mitään. Tämän hetken kovin sana tuntuu olevan vetoaminen siihen, että kiinalaiset kumminkin kuluttavat. Siinä rinnalla pienen Suomen säästöillä ei ole mitään vaikutusta.

Tuo ajatus kuulostaa päällisin puolin niin oikealta, että on vaikeaa selittää miksi se on silti täysin vinksahtanut. Omalta kohdaltani ajattelen sen niin, että kun kiinalaiset kuluttavat sen minkä kuluttavat, niin minun tehtäväni ei ole omalla pikku kulutuksellani vielä varmistaa asia ja lyödä viimeinen naula kirstuun. Pänvastoin. Uskon, että Kiinastakin löytyy niitä jotka kysyvät miksi meidän pitäisi säästää kun muutkaan eivät säästä. Silloin on hyvä kun pystyy näyttämään, että kyllä muut säästävät.

Innoittajani Hamilton

David Hamiltonin työt vaikuttivat ehkä eniten siihen, että kiinnostuin alastonkuvauksesta taiteena. Hamilton on tullut tunnetuksi etenkin nuorten tyttöjen kuvaajana. Kuvissaan hän on tavoittanut sen salaperäisen maailman, joka on lapsuuden ja orastavan aikuisuuden välimaastossa. Hamiltonin kuvat ovat myös herättäneet runsaasti arvostelua ja niitä on syytetty jopa lapsipornosta. En tiedä miten muualla on asian laita, mutta Lahden kaupunginkirjastosta kaikki hänen kirjansa on varastettu!

Ykkönenkö

Pitkään pidin tätä kuvaa ykköskuvanani, kenties parhaimpana alastonkuvanani. Tänä päivänä, kun olen yhä enemmän alkanut suuntautua kohti hyvä idean varassa toimivaa pelkistettyä kuvaa, en ole varma rankkaisinko tämän enää yhtä korkealle. Alkuperäinen vedos on kuitenkin säilyttänyt paikkansa olohuoneeni seinällä ja herättää yhä ihastusta niin itsessäni kuin vieraissakin.

Tämän kuvan lähtökohta on varsin tavallisen näköinen kokokuva kyljellään poseeraavasta naisesta. Ensimmäinen askel oli tehdä siitä voimakas osasuurennos. Sellainen oli mielessä jo kuvausvaiheessa ja käytin tarkoituksella herkkää filmiä jonka vielä alivalotin ja ylikehitin saadakseni näyttävän rakeisuuden. Suurentaessa käytin lisävalotusta ja varjostusta. Suunnilleen kehitysajan puolessa välissä sytytin hetkeksi valot huoneeseen, jolloin osa kuvan sävyistä kääntyi negatiivisiksi ja mustille valoille syntyi valkoinen reunus eli niin sanottu valesolarisaatio. Tunnin työskentelyn  seurauksena syntyi kuva, jossa on erikoinen, katselukulman mukaan muuttuva mosaiikkimainen pintasävy ja rakeisuuden luoma vahva tunnelma.

Kuvan laittaminen tähän resoluutiolta heikkona digikuvana ei kerro kuvan todellisesta luonteesta. Sommittelu tietysti kyllä säilyy ennallaan, sekin on mielestäni onnistunut.

Ei kansa aina tiedä

Vennamon lentävän lausahduksen mukaan kyllä kansa tietää. Ei pidä paikkaansa. Natoon liittymisestä aiotaan järjestää kansanäänestys. Siinä ei ole mitään mieltä. Liittyminen on niin monisyinen juttu, että todennäköisesti kovin moni ei vaivaudu perehtymään asioihin. Tai ei pidä sitä edes tarpeellisena vaan luottaa mielessään olevaan Nato-kuvaan. Kansanäänestyksellä saadaan mitattua ihmisten tunnetila Natoon liittymisestä. Ei mitään minkä avulla voitaisiin päättää itse liittymisestä.

Sen sijaan meillä on tässä maassa 200 ammattilaista joiden työnä on kokopäiväisesti miettiä muun muassa Natoon liittymistä. Me olemme valinneet heidät tähän työhön
joten luotetaan siihen, että he myös osaavat sen tehdä.

Valokuvistani

Olen harrastanut alastonkuvausta - Suomessa vähän tunnettua taidemuotoa - jo parikymmentä vuotta. Aihe on eräs valokuvauksen haastavimpia, ja tunnen, että olen vasta viime vuosina löytänyt oman tyylini. Kuvillani olen ollut mukana kahdessa yhteisnäyttelyssä. Sairastumiseni MS-tautiin osuukin tässä aika pahaan saumaan. Nyt kun tiedän, mitä pitäisi tehdä, en enää tahdo jaksaa. Kuvaamista tekisi kuitenkin vielä mieli yrittää, joten tarpeeksi kärsivälliset mallit ovat tervetulleita!

Neuvostoliitto tulee takaisin

Volvogradin kaupunki on ottamassa takaisin aikaisemman nimensä Stalingrad. Vanhoja neuvostoaikoja palautetaan kärsivällisesti yksi askel kerrallaan Venäjälle. Suomessa vastaava kehitys on myös alkanut. Venäjän asioista puhutaan kierrellen ja kaarrellen aikaa pelaten ja välttäen sanomasta mitään suoraan. Ennen kaikkea kartetaan päätösten tekemistä. Emmehän hyvänen aika voi mennä itse päättämään asioista ennen kuin olemme varmat  mitä mieltä naapuri on. Neuvostoliitto on taas rajan takana.

Samaan aikaan vaikutusvaltaisissa venäläispuheissa sanotaan suoraan, että Suomen Nato-jäsenyys olisi uhka Venäjälle. Onpa Suomea syytetty jopa halusta aloittaa kolmas maailmansota jos se liittyy puolustusliittoon. Tätä asennetta en oikein ymmärrä. Venäjä on Naton rauhankumppani. Jos Suomi liittyy Natoon niin Venäjästä ja Suomesta tulee siis rauhankumppaneita. Miten se vaarantaa maailmanrauhan?

Muuten olen sitä mieltä, että jäsenyysasia pitää saada eduskunnan käsittelyyn.
Ja pitää saada nyt, eikä joskus tulevalla vuosikymmenellä.

Kivihiilen käyttökö muka kasvussa

Ihmiset tietävät, että olen vihreiden jäsen. En tietenkään ole yrittänyt sitä peitelläkään, olenhan olluit muutamissa vaaleissa ehdokkaanakin. Jostain kumman syystä kahvipöytäkeskusteluissa törmään tavan takaa väitteeseen, että kivihiilen käyttö kasvaa koko ajan Suomessa. Tietysti asiaan kuuluvalla väitteellä, että se johtuu vihreiden toimista.  Niinpä tässä kuva virallisista lähteistä kivihiilen käytöstä Suomessa kuluneiden 12 kuukauden ajalta. Hyppäähän se käppyrä aina välillä ylöspäin, totta. Mutta kun laskee myös Ja vielä enemmän kuin nousee. Lopputuloksena kivihiilen käyttö on laskussa kun pitkällä aikavälillä katsotaan. Että se siitä.

Tartutaan hetkeen

Kulunut viikko on saanut minut muttamaan mieltäni Nato-asiassa. En ole enää samaa mieltä maan johtavien poliitikkojen kanssa siitä, että asiasta päätetään rauhassa tulevaisuudessa kun Ukrainan kriisi on ohitse. Suomen historiassa on ollut hetkiä jolloin hetkeen on täytynyt tarttua kiinni. Uskon, että elämme taas sellaista hetkeä. Kansainväliset asiantuntijat sanovat suoraan, että sekä Suomen että Ruotsin puolueettomuuspyristely on jo aikansa elänyttä. Naton suunnalta on luvattu hyväksyä pikavauhtia kummankin maan jäsenyys. Kutsua ei voisi enää muotoilla selkeämmin.

Olen tavannut venäläisiä sekä omassa maassaan että matkalla Suomessa. Ovat mukavaa väkeä. Ihmeelliseltä tuntuukin sen rinnalla, että maan johtajilla aina viiraa päästä. Putinista ei tällä hetkellä ota selkoa mitä hän aikoo. Joka tapauksessa jäljet pelottavat.

Ukrainalla ja Suomella on paljon yhteistä. Muun muassa pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa sekä kohtuullisen tärkeä strateginen asema. Sekä Naton rauhankumppanuus jolla ei tosipaikan tullen ole mitään virkaa. Se on kauniita sanoja paperilla ja sen kanssa ei maata puolusteta.

Viisaat sanovat, että Suomea ei tällä hetkellä uhkaa mikään. Siinä ovat oikeassa.  Pitääkö siis vain odottaa hissukseen, että uhka syntyy jotta päästään torjumaan sitä. Vai olisiko viisaampaa varautua jo ennakkoon ettei mitään kriisiä pääsisi syntymään.

Olen sitä mieltä, että Nato-päätös on tehtävä nyt heti. Ja myöskin sitä mieltä, että Suomen pitää vastata kutsuun ja hakea jäsenyyttä.

Se kaunein kukka

On se upeaa, että liikemaailmassa jaksaa huumori kukkia. Kansainvälisestikin menestynyt Berlusconi-pitsa saa nyt palanpainikkeeksi Päivi-oluen. Joka muuten on tuplasti vahvempaa kuin tavallinen keskiolut.Juoman tuo markkinoille skottilainen panimo, joka kysyi suomalasilta kenen tunnetun henkilön mukaan olut nimetään. Päivi Räsänen voitti ylivoimaisesti.

Valiokunta toi ymmärrystä keskusteluun

Perustuslakivaliokunta pani tänään pisteen pitkään velloneelle Suvivirsi-keskustelulle. Ja teki sen fiksuimman kautta toteamalla, että Suvivirsi kuuluu meikäläiseen traditioon eikä sitä sen vuoksi pidä kieltää. Tässä valiokunta palautti Suomen suomalaisille. Meillä on täällä omat perinteemme, joita noudatetaan. Maassa eletään maan tavalla eikä yhden virren laulaminen tee tilaisuudesta uskonnollista.

Kieltolaki on yhä täällä

Taisinpa keksiä syyn miksi suomalainen alkoholipolitiikka on täynnä epäonnistumisia. Syy on kieltolaissa. Jos maailmalla jostain asiasta ollaan yksimielisiä niin siitä, että kieltolaki ei toimi. Ei ole toiminut Suomessa eikä missään muuallakaan missä sitä on kokeiltu. Ja Suomessa tuo kokeilu on jäänyt päälle. On yleinen harhaluulo, että kieltolaki olisi poistunut 1932. Itse asiassa sitä vain lievennettiin. Viinaa saa myydä, mutta vain tarkkaan rajatuissa paikoissa ja tavoilla. Muun kieltää laki. Viinaa ei saa tuoda mukanaan maahan vapaasti. Osasta maailman maita saa, mutta niistäkin vain omaan käyttöön. Muun kieltää laki. Ohrasta saa kuka tahansa kysymättä keittää puuroa. Mutta jos keittää viinaa niin se on luvatonta. Sen kieltää laki. Kahvia saa vapaasti mainostaa missä vain. Viinaa ei saa. Sen kieltää laki. Kahvia saa myös vapaasti myydä joka kuppilassa. Mutta ei viinaa. Sen kieltää laki. Kaikkia juomia saa myös myydä aina kun elintarvikeliike on auki. Mutta ei alkoholia sisältäviä. Sen kieltää laki. Luetteloa voi jatkaa. Tosiasia on, ettei kieltolaki ole minnekään hävinnyt. Se toimii nykyään kulissien takana, mutta siellä sitä ei pidättele mikään.

Myös kieltolain opit ovat yhä edelleen voimissaan. Viinan hankkiminen ei ole kiellettyä, mutta  se halutaan tehdä mahdollisimman hankalaksi. Ulkomaisiin kauppoihin ei päästä vaikuittamaan, joten juomien kujettamista Suomeen pyritään hankaloittamaan. Kieltolain ollessa täysissä voimissaan Suomen maine kärsi ulkomailla, etenkin viinintuottajamaissa. Nyt ollaan lähdössä samalle tielle.

Kieltolain voisi kumota. Tällä kertaa ihan aikuisten oikeesti.

Valtio taitaa konstit

Suomessa elää koko joukko ihmisiä, joiden mielestä Suomi on EU:ssa altavastaajana ja joutuu tahtomattaan noudattamaan kaikenlaisia direktiivejä ja määräyksiä. Kulissien takana asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Suomi osaa  tarpeen tullen käyttääö EU:ta taitavasti hyväkseen. Hyvä esimerkki ovat parhaillaan tekeillään olevat suunnitelmat, joilla tuki laivaliikenteelle aiotaan nostaa kenties jopa kaksinkertaiseksi kysymättä unionilta mitään. Tämä toteutetaan pitämällä valtion kukkaron nyörit tiukasti kiinni ja antamalla kansalaisten maksaa tuet.

Käytännössä asian hoitamiseen tarvitaan
alkoholilain muutos. Peruspalveluministeri Susanna Huovisen johdolla ollaan valmistelemassa monenlaisia uudistuksia joilla alkoholin hankkimista kotimaassa vaikeutetaan. Myyntiajoille on suunnitteilla rajoituksia niin myymälöissä kuin ravintoloissakin. Ja hintaa tietysti nostetaan.

Mitäkö tällä on tekemistä laivaliikenteen kanssa? Sitä, että itse asiassa kyseessä on suora tulonsiirto Tallinnaan kulkeville laivoille. Viron viinaralli on nyt jo melkoista. Eikä mikään ihme. Nyt eletään tarkan euron aikaa ja kodin tarvehankinnat pitää tehdä sieltä mistä halvimmalla saa. Nykyisin kaljan kohdalla Tallinnan-matkan kannattavuusraja kulkee Kajaanin korkeudella. Hallitus haluaa siirtää sitä ylemmäs. Paitsi laivaliikenteen tukea hankkii hallitus tällä myös pisteitä itselleen. Uuden lain myötä alkoholin kulutus laskee. Nimittäin paperilla. Ostokset kun siirtyvät yhä enemmän ulkomaille.

Pahinta lakimuutoksessa on sen vakutus asenteisiin. Suomalaisten suhtautuminen alkoholiin luonnollisena asiana siirtyy taas yhdellä sukupolvella eteenpäin.

Nyt pitää toimia

Ihmettelen, että Venäjän toilailut Ukrainassa eivät ole muttaneet suomalaisten kantaa NATO:lle myönteisempään suntaan. Sikäli kuin mittauksiin on uskominen. Loppujen lopuksihan Ukrainalla ja Suomella on Venäjän naapureina aika paljon yhteistä. Ukrainan osa Krimi on strategisesti tärkeällä paikalla. Niin on myös koko Suomi. Yhteistä rajaa ison naapurin kanssa löytyy myös kiitettävät määrät.

Asiaa ei kuitenkaan gallupeilla pyyhkäistä maton alle. Somessa käydään kovaa kädenvääntöä. Lopulta alkoi tuntua, että en voi ikuisesti vai katsella sivusta. Pakko oli löytää millä puolella olen.

Selasin viikonloppuna tuntitolkulla kirjoituksia ja keskusteluja. Lopulta kolahti eniten Venäjältä peräisin oleva mielipide. Sen mukaan Suomen alueellinen puolustusjärjestelmä tekee maasta erittäin hankalan hallittavan. Sotilasasiantuntijan mukaan Suomi voidaan valloittaa päivissä, mutta sen pitämiseen ei vuosikaan riitä. Tästä keksin mitä pitää tehdä. Tämä maa täytyy pitää jatkossakin niin hankalana omistaa, että kyseiseen riesaan ei hevillä haluta ryhtyä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että armeijan säästökuuri lopetetaan heti. Ja puolustusmäärärahoja nostetaan.

Mopoautoja onkin pakko sietää

Kirjoitin aikanaan otsikolla "Eroon mopoautoista". Loppupäätelmänä totesin "Yhä edelleen ja yhä enemmän olen sitä mieltä, että mopoautot pitäisi kokonaan kieltää tai sitten vaatia kuskilta normaali ajokortti." Nyt olen oppinut ettei asia hodu niin yksinkertaisesti. Kyseessä on yleiseurooppalainen standardi, josta Suomi ei EU:n jäsenenä voi noin vain luikerrella irti. Samalla kuulin kuitenkin - ja tämä on vahvistamaton tieto - että ajokortin suhteen olisi liikkumavaraa. Jos näin on, Suomen pitää käyttää sitä hyväkseen. Jos liikutaan autolla muun liikenteen seassa on kuskilla oltava henkilöauton ajokortti. Luulisi, että se on itsestäänselvää.

Suomalainen alkoholipolitiikka ja järjen köyhyys

Kuulutin aikanaan tervettä järkeä ministeriöön kun ministeri Susanna Huovinen halusi korottaa alkoholin verotusta. Toisin sanoen tukea Viron viinarallia. Nyttemmin ministeri on siirtynyt pohtimaan viinan saatavuuden vaikeuttamista. Onkohan Susanna miettinyt tarkasti ehdotustaan. Keskioluen siirtäminen Alkoon tappaisi kauppoja ja lisäisi työttömyyttä. Eikä estäisi kaljan saamista, todennäköisesti lisäisi kertaostosten määrää. Ja vilkastuttaisi taas kerran laivaliikennettä.

Suomalaisten alkoholin kulutus on alle EU:n keskiarvon. Ongelmana meillä ei olekaan juodun määrä vaan tapa jolla se juodaan. Ja siihen ei kyllä ministerin keinoilla ole luvassa parannusta.

Nato kurkistaa

En ole tähän saakka välittänyt miettiä kovinkaan paljon Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä. Ukrainan tapahtumat pakottavat nyt ottamaan kantaa. Suomessa on 75000 venäläistä. Mitä jos Putin joku päivä päättää että heidän etujaan on suojeltava. Nyt jo Venäjä vahvistaa joukkojaan Kannaksella ja pohjoisessa Suomen rajan lähellä. Jos joukot joku päivä pääättävät tulla rajan ylitse niin paljon ei lohduta että USA:n presidentti puhuu maratonpuheluja meren yli. Muuta apua on ilman jäsenyyttä turha odottaa. Kansanedustajien Nato-kannat tuntuvat seuraavan kulloisiakin yleisötutkimuksia. Jostain pitäisi nyt löytyä Kekkonen joka sanoo mitä tehdään.