Idiootilta idiootille

Paljon puhutaan digitaalisesta MV-lehdestä.Wikipedia kertoo, että kyseessä on 2014 perustettu maahanmuuttovastanen verkkosivusto. Miten sivun ympärillä vdellova kohu on syttynyt, ei muuta kun katsomaan.

Ja kuinka ollakaan sivu on juuri sellainen kuin sen maine sanoo olevan. Jonkun idiootin päässä syntyneitä juttuja joita toiset idiootit lukevat tosissaan ja siteeraavat sosiaalisessa mediassa. Tämä tosin pienellä varauksella sanottuna. Onko sittenkin kyseessä vain niin huikea parodia,  camp-huumorin kaunein kukka, jota meikäläinen ei omassa rajallisuudessaan kykene ymmärtämään. Ei tarvitse kauaa miettiä kun vataus on ei. Ei tätä voi laittaa huumorin piikkiin. Tai jos joku on sen sellaiseksi joskus tarkoiottanuit niin on epäonnistunut surkeasti. MV-lehti ei ole muuta kuin aivotonta mölinää aivottomille lukijoille.

Miksi lakkasimme keskustelemasta

Kun kaksi ihmistä keskustelee molemmt esittävät mielipiteitä, kuuntelevat toisen mielipititä ja niiuden pohjalta taas esuittävät omia mielipiteitään. Eli keskustelu on näkemysten vaihtoa, jonkia aikana saattaa myösm syntyä kokonaan uusia näkemyksiä. Perinteisesti tuo keskustelu on ihmisten puhetta toisilleen. Omiin näkemyksiinsä saa palautteen heti paikan päällä kun keskustelu etenee omalla painollaan. Facebookin myötä keskustelun oloemus on muuttunut. Omaan mielipiteeseen saa odottaa vastausta päivän tai parikin. Joka tapauksessa niin kauan, että mistään perinteisestä keskustelusta ei voi puhua. Ehkä oikeammin on kyse vain mielipiteitten kertomisesta.

Ja kelle tuo mielipide sitten kerrotaan. Nimitys sosiaalinen media johtaa rankasti harhaan. Facebookissa välitetään viestejä omalle, tarkkaan valitulle kaveripiirille, jonka joukosta todennäköisesti löytyy runsaasti samalla tavalla ajattelevia. Oli mielipide kuinka omituinen tahansa aina löytyy niitä jotka painavat tykkää-nappulaa. Tai kirjoittavat jutun jatkoksi eri sanoin oman samanlaisen mielipiteensä. Ja tätä omissa ryhmissään huutamista sanotaan tänään keskusteluksi.

Eli oikeastaan olemme lakanneet keskustelemasta. Facebookissa haetaan vain vahvistusta omille näkemyksille, muunlaiset mielipiteet eivät kiinnosta. Millaiseksi maailmamme on muuttumassa kun keskustelun taito häviää?

Sananvapaus ja sanomisen vapaus

Lehdet rajoittavat digijulkaisujensa juttujen kommentointia. Tämä on heräättänyt sosiaalisessa mediassa huolta sananvapaudesta. Sosiaalinen media juuri on nostanut mielipiteiden julkaisemisen

aivan uudelle tasolle. Ennen kirjoittelun kohteena olivat sanomalehtien yleisönosastot. Ne olivat - ja ovat varmaan yhä - tarkkaan valvottuja. Mikä tahansa teksti ei päässyt läpi, sen piti olla sekä asiallinen että mahdollisesti lehden linjaan sopiva. Samaa valvontaa on harjoitettu mahdollisuuksien mukaan radion puhelinohjelmissa. Toimituksilla on listat numeroista, joista tuleviin soittoihin ei vastata.

Näin on siis aina ollut, miksi somen keskusteluissa nyt huolestutaan sananvapaudesta. Jälleen kerran keskustelun sai liikkeelle maan suurin lehti. Se haluaa rajoittaa yleittömäksi paisunutta vihakirjoittelua sulkemalla komenttipalstat vähäksi aikaa. Eli uskalsi tehdä ääneen sen mitä kaikkialla on tehty jo vuosikaudet - valvottu kommentteja. Tätä monien on vaikeaa ymmärtää. Sananvapaus ei tarkoita sitä, että kuka tahansa saa sanoa julkisesti mitä ja miten tahansa. Lain mukaan myös lukijalta tullut komentti on lehden sisältöä, josta lehti ja sen päätoimittaja kantavat vastuun. Aivan samoin kuin lehti julkaisee vain tilaamiaan kirjoituksia se julkaisee vain sellaisa mielipiteitä joista on valmis vastaamaan..