Uutta bensiiniäkö, entä sitten

Tuoreen kyselytn mukaan joka neljäs autoilija ei aio käyttää uutta bensiiniä joka sisältää alkoholia. Viidesosa bensiiniä jo käyttäneistä on myös lopettanut sen käytön.

Itse en ole huomannut mitään eroa vanhan ja uuden polttoaineen välillä. Samalla lailla rahat menevät autoiluun kuin edellisenkin liemen aikoina eikä Helsinkiin pääse yhtään sen nopeammin tai hitaammin kuin ennen.

Ettei vaan taas kerran koettaisi suomalaista epäluuloa kaikkea uutta kohtaan.

Vanhuus iski

Tai ei oikeastaan iskenyt, vaan tänään minussa iski tunne että olen ehkä (!) tulossa vanhaksi. Syynä oli se, että sain lainaksi toimivan kasettinauhurin ja aloin käydä läpi kasaa vanhoja kasetteja. Olin joskus päättänyt, että niissä on säästämisen arvoista sisältöä enkä ollut heittänyt niitä muiden muinaisjäänteiden mukana kaatopaikalle.

Ja niinpä käsiini sattui yhtyeeni kanssa nelisenkymmentä vuotta sitten tehty studionauhoite. Muistan hyvin sen tekemisen ja ylpeyden jota koimme lopputuloksesta - jotkut kappaleet pääsivät oikein radiosoittoon asti. Mutta ah ja voi! Onneksi olin yksin. Kappaleiden kuunteleminen hävetti niin, että luonto ei antanut kuunnella nauhaa kuin puoliväliin saakka. Nuoruuden uhmasta ei totisesti ollut mitään jäljellä kun hautasin kasetin takaisin hyllyn perälle. En siis heittänyt pois. Ehkä kahdenkymmenen vuoden kuluttua pystyn kuuntelemaan loput. Jos vielä on laitteita millä kuunnella.

Pakko on myöntää, että jotkut asiat kannattaa säilyttää vain muistoissa.

Vanhoilliset kaappaavat kirkon

Taas kerran uskonnon vanhoilliset piirit ovat asialla. Ja taas kerran ovat homot näennäisinä maalitauluina. Nuorille suunnatussa kampanjassa tuomitaan homoseksualismi ja jopa rinnastetaan homot murhaajiin. Ei auta, vaikka piispan suulla sanotaan suoraan, ettei kirkolla ole mitään tekemistä kampanjan kanssa. Silti kirkosta eroaminen taas kiihtyy. Ja siihenpä tälläkin kampanjalla loppujen lopuksi tähdätään. Normaalijärkisten määrä kirkossa vähenee koko ajan, ja vähitellen vanhoilliset ottavat vallan. Kristillisdemokraattien puoluepomo sai homopuheillaan väen karkaamaan kirkosta ja samalla nosti oman kuihtumassa olevan puolueensa uuteen kukoistukseen. Yrittävätkö vanhoilliset nyt kirkon piirissä samaa temppua?

Maksullinen varmuuskopio

Suutarin lapset kulkevat ilman kenkiä, senhän tiedämme. Aktiivisena tietokoneen käyttäjänä minäkin olen joka paikassa puhunut varmuuskopioinnin tärkeydestä ja kuinka ollakaan - itselläni asia on ollut vähän niin ja näin. Kunnes nyt päätin pistää sen kuntoon. Hankin ulkoisen kovalevyn ja ohjelman, joka säännöllisesti varmistaa työtiedostoni. Ei niin, että tässä olisi mitään ihmeellistä, sama systeemi on käytössä muuallakin. Minä vain liityin siihen mukaan vähän jälkijunassa.

Mutta olettekos muut huomanneet, että ulkoisesta kovalevystä joutuu maksamaan teostomaksun. Siis silloin kun sen ostaa Suomesta. Ulkomaisen nettikaupan kautta maksua ei mene. Kun tutkin asiaa, niin kyseessä on valtioneuvoston tekemä päätös. Siinä on kyllä nyt haukattu - sanonko mitä. En yhtään epäile etteikö joku tallentaisi ulkoiselle kovalevylle myös musiikkia. Sen varjolla on kuitenkin täysin järjetöntä panna tavalliset tietokoneen käyttäjät maksamaan teostomaksu varmuuskopioistaan. Ja näkemättä mitään tilastoja veikkaan, että siihen tarkoitukseen 90 % ulkoisista kovalevyistä hankitaan.

Kuinka kauan menee kun kuluttajat huomaavat, että ulkomaisesta nettikaupasta saa saman tavaran ilman turhanpäiväistä tekijänoikeusmaksua. Ei tällä ainakaan kotimaista kauppaa edistetä.

Jodi tekee kauppansa

Japanissa kytee tsunamin jäljiltä mahdollinen ydinvoimalaonnettomuus. Sen seurauksena Suomessa joditableteista on hetkessä tullut apteekkien ykköstuote. Lahdessakin on jouduttu paketteja aukomaan ja jakamaan pienempiin osiin, jotta kaikille halukkaille on riittänyt ostettavaa.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Jälkiviisautta

Viime aikoina olen yhä useammin alkanut törmäämään omaan menneisyyteeni. Toistaiseksi tapaamiset ovat olleet miellyttäviä, toivottavasti linja jatkuu.

Eilen sain olla mukana todistamassa 20 vuotta sitten tuottamani bändin jälleennäkemistä. Täytyy sanoa, että olin aikanaan osunut oikeaan kun rupesin koulimaan viisitoistavuotiaitten rokkigurujen joukosta toimivaa bändiä. Tänä päivänä porukka soittaa ammattimaisella otteella - ja jotkut ovatkin ryhtyneet musiikin ammattilaisiksi - kuin eivät koskaan olisi erossa olleetkaan. Ja kun itse olen joutunut olemaan jo kymmenen vuotta ulkona soittokuvioista niin oli mielenkiintoista tutkia tämän päivän laitteita. Niissäkin on menty juuri siihen suuntaan jota aikanaan ennustin.

Keskusteluissa musiikin käytöstä kirkoissa tänä päivänä huomasin, että vapaissa piireissä tehdään samoja asioita joita tein oman yhtyeeni kanssa virallisessa kirkossa jo kolmekymmentä vuotta sitten.

Jos olisin fiksu ja vaatimaton en olisi kirjoittanut tätä. Mutta oli niin suunnaton halu päästä sanomaan mitäs-minä-sanoin.

Kuvistani tuli uniikkeja

En löydä mistään negatiivikansiotani. Puoli vuotta sitten äkillisen siivouspuuskan vallassa tyhjensin ulkovarastoni ja vein yhden peräkärryllisen tavaraa kaatopaikalle. En keksi muuta selitystä negatiivien katoamiseen kuin että hävitin ne vahingossa muun roinan mukana. Hyvä uutinen kaikille joilla on ottamani kuva seinällään: omistatte nyt täysin uniikin taideteoksen josta ei uusia kopioita enää tule.