Viime aikoina olen yhä useammin alkanut törmäämään omaan menneisyyteeni. Toistaiseksi tapaamiset ovat olleet miellyttäviä, toivottavasti linja jatkuu.
Eilen sain olla mukana todistamassa 20 vuotta sitten tuottamani bändin jälleennäkemistä. Täytyy sanoa, että olin aikanaan osunut oikeaan kun rupesin koulimaan viisitoistavuotiaitten rokkigurujen joukosta toimivaa bändiä. Tänä päivänä porukka soittaa ammattimaisella otteella - ja jotkut ovatkin ryhtyneet musiikin ammattilaisiksi - kuin eivät koskaan olisi erossa olleetkaan. Ja kun itse olen joutunut olemaan jo kymmenen vuotta ulkona soittokuvioista niin oli mielenkiintoista tutkia tämän päivän laitteita. Niissäkin on menty juuri siihen suuntaan jota aikanaan ennustin.
Keskusteluissa musiikin käytöstä kirkoissa tänä päivänä huomasin, että vapaissa piireissä tehdään samoja asioita joita tein oman yhtyeeni kanssa virallisessa kirkossa jo kolmekymmentä vuotta sitten.
Jos olisin fiksu ja vaatimaton en olisi kirjoittanut tätä. Mutta oli niin suunnaton halu päästä sanomaan mitäs-minä-sanoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti