Olin siellä - entä sitten

Päivitetty 27.10.13

Nykyteknologialla on uskomattoman helppoa seurata ihmisen liikkeitä. Jo pelkkä pankkikortin käyttäminen jättää teknisiä jalanjälkiä sinne sun tänne monista muista asioista puhumattakaann. Seuraavalla kerralla kaupungilla kulkiessa laskepa vaikkka kuinka moneen kameraan tallennut tunnin aikana. Uskon että hämmästyt.

Tuoreet uutiset Yhdysvalloista kertovat, että Applen kannettavat kerävät ja tallentavat tietoa olinpaikastaan. Englantilaiset puolestaan epäilevät samasta Android-järjestelmällä varustettuja puhelimia.

Jos epäilyt osoittautuvat oikeiksi, niin minua ne eivät heilauta. En omista yhtään Applea enkä älypuhelimia yleensäkään vaikka taskusta yksi älypuhelin löytyykin.  Ja jos omistaisin niin entä sitten. Jos joku jossain saa kicksejä siitä että tietää missä kuljen, niin suon hänelle sen ilon.

Tottakai ongelma kuitenkin on olemassa. Kuvatunlainen seuranta rikkoo selvästi yksityisyyden suojaa. Asia pitää tutkia perinpohjin. Jos tällainen toiminta on todella olemassa, pitää puhelimet joko vetää myynnistä tai asiasta selvästi kertoa ostajille. Jos ostajia sen jälkeen enää löytyy.

Kuvan puhelin ei liity tapauksiin.

Etelänmatka vaarantaa terveytesi

Taas todistellaan kuinka terveydelle vahingollista on kun kelloja siirrellään tunnilla kaksi kertaa vuodessa. Minun terveyteni on varmaan siksi täysin retuperällä koska olen käynyt monta kertaa Kanarialla ja rukannut kelloja peräti kaksi tuntia mennen tullen. Eli siis kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä. Etelänmatkojen esitteisiin ja ilmoituksiin on ehdottomasti saatava näkyvä varoitusteksti "etelänmatka vaarantaa terveytesi".

Sanoista tekoihin

Kuten kirjoitin aikaisemmin aloin iän karttuessa taas miettiä valtion erottamista kirkosta. Aikani pähkäiltyäni päätin ryhtyä toimiin. Ensimmäinen askel on saada perustuslaista pois merkintä kirkosta. Asiantuntijat varmaan sitten päättävät mitkä kaikki muut lait vaativat myös muutosta. Kirkon ja valtion suhdehan määritellään erillisessä kirkkolaissa. Ensimmäinen askel sen perumiseksi on poistaa merkintä siitä perustuslaista, näin minä maallikkona päättelin.

Kansalaisaloitteen tekeminen on kohtalaisen selkeä juttu. Yksin sitä ei voi kuitenkaan tehdä vaan mukaan on löydettävä vähintään kaksi muuta allekirjoittajaa. Niitä aloin eilen kuuluuttaa Facebookin ystäväjoukosta. Jos kutsuun vastataan niin nimien keruu voi ennen pitkää alkaa. Jotenkin uskon, että ensimmäinen 50 000 tulee täyteen aika nopeasti.

Mennäkö vai eikö mennä

Luulin, että meikäläisen armeijapohdinnat ovat taakse jäänyttä elämää. Vaan eivätpä ole. Oma poika
lähestyy kutsuntaikää ja aikoo vakaasti mennä armeijaan. Kun vielä törmäsin kasnsalaisaloitteeseen asevelvollisuuden lakkauttamisesta  oli pakko ryhtyä miettimään asiaa. En allekirjoittanut aloitetta. Uskon, että armeija on oltava. Ja pidän aika todennäköisenä että Suomessa paras tapa järjestää asia on asevelvollisuus. Siihen myötätuntoni sitten loppuukin. Tilastot paljastavat mielenkiintoisia asioita. Epäkohdista suurimmalta tuntuu se, että asevelvollisuusikäisistä suomalaisista yli puolet ei käy armeijaa. Meillä on muka yleinen asevelvollisuus, mutta se on kaukana yleisestä ennen kuin kaikki käyvät sen.

Kirkko ja valtio erilleen

Nuorena olin sitä mieltä, että kirkko ja valtio pitäisi erottaa toisistaan. Iän karttuessa ajattelin, että kyseessä oli vain tyypillinen nuoruuden intoilu. Nyt olen alkanut ajatella niin uudelleen. Niiden, jotka aikanaan perustivat eroa kirkosta -sivun olisi pitänyt perustaa erota valtio kirkosta -sivu. Siihen minäkin saattaisin liittyä.