Miksi suojatie on Suomessa ongelma

 Tässä suora lainaus Wikipediasta:

"Autoilijoiden keskuudessa kunnioitus suojateitä kohden on poliisin mukaan vähentynyt. Entistä harvempi autoilija pysähtyy suojatielle päästääkseen odottavan jalankulkijan tien ylitse.^[5] Autoilijat lähtevät aikaista herkemmin pakoon kolaroituaan suojatiellä kevyen liikenteen kanssa, sen sijaan että jäisivät antamaan ensiapua ja selvittämään tapahtunutta.^[6] Etenkin lapsille suojatien ylittäminen voi olla pelottava kokemus, koska autoilijat eivät aina pysähdy antamaan tilaa suojatielle, kuten tieliikennelaki heitä velvoittaa."

Teksti on vuodelta 2009, mutta tuoreiden tutkimusten mukaan tilanne ei ole kohentunut, pikemminkin päinvastoin.  Itselläni ei ole aiheesta kokemusta kuin muutamasta maasta Suomen ulkopuolella. Niiden mukaan jalankulkijasta piittaamattomuus on suomalainen ilmiö. Ulkomailla enemmän ravaavat tuttavat vahvistavat asian. Ei kuulemma tarvitse mennä kuin eteläiseen naapurimaahamme niin meininki on jo aivan toinen.

Kyselyissä autoilijat ovat meillä valittaneet, että jalankulkijoita on vaikea nähdä. Kumma kun ne ulkomailla näkyvät niin hyvin. Kyllä kyseessä on asennevamma.

Syy miksi puutuin tähän ikuisuusaiheeseen on viime viikkoina tekemäni hämmästyttävä havainto. Olen alkanut liikkua kaupungilla invalidin sähkömopolla ja kas kummaa, autoilijat antavat tietä. Joskus tulee mieleen Kanarian reissu. Siellä tuntuu ettei tarvitse kuin vilkaista suojatien suuntaan, niin autot pysähtyvät. Sähkömopon kanssa liikkuessa samoin käy tavan takaa - ei kylläkään aina - Suomessakin. Eli tunnelin päässä on valoa. Virossa kuulemma asia saatiin kuntoon säätämällä hirmuiset rangaistukset suojatiellä sattuville onnettomuuksille. Minusta olisi mukavaa jos asia saataisiin Suomessa kuntoon asennekasvatuksella. Peloteltaisiin vasta sitten jos muu ei auta. Omat kokemukseni osoittavat, että mahdollisuuksia kyllä on.

Lokit, lokit

Tämä kesä on vierähtänyt yllättävän pitkälle ennen jokavuotisen lokkikeskustelun käynnistymistä. Vai onko niin, että en ole vain huomannut sitä. Joka tapauksessa nettikeskusteluissa on taas ruvettu laatimaan suunnitelmia sataman lokkien tappamiseksi tai häätämiseksi. Lapsiakaan ei kuuulemma uskalla tuoda satamaan kun siellä on niitä lokkeja.

Fakta nyt joka tapauksessa on, että meillä on Lahdessa Suomen suurimpiin kuuluva naurulokkiyhdyskunta, jota pidetään valtakunnallisestikin merkittävänä vaarantuneen lajin säilymiselle. Ja kyseessä on siis rauhoitettu laji. Luonnosta vieraantuneilla kaupunki-ihmisillä olisi siis syytä opetella rinnakkaiseloa.

Niinkuin tuolla nettikeskustelussa olen todennut, niin olen kyllä vähän väärä ihminen ottamaan tähän kantaa. Kauniilla säällä istun joka päivä pari tuntia satamassa kahvittelemassa. Kertaakaan ei lokeista ole ollut häiriötä. Jo pari vuotta sitten ympäristöjohtaja Kari Porra antoi mielestäni hyvän ajatuksen keskusteluun. Meillä on ainutlaatuinen lokkiyhteisö, joten pyritään häätämisen sijaan hyödyntämään sitä. Ensimmäinen askel voisi olla kiikarien hankkiminen rannalle lokkien tarkkailuun.

Lapset äänestämään

Eri puolilla on taas alettu keskustella äänestysikärajan laskemisesta 16:een. En ymmärrä tällaista. Joillakin on niin kova tarve saada vaalien äänestysprosentit nousuun, että ollaan valmiit antamaan lapsille oikeus päättää maan asioista. Muistan kyllä kun itse olin sen ikäinen. Ehdottomasti olisin ollut pätevä  äänestämään. Itse asiassa ymmärsin monet asiat aikuisia paremmin. Se oli sitä ikää se, ja varmaankin nykynuoret ajattelevat samalla tavalla. Kun itselle sitten karttui ikää aloin ymmärtää etten niin aikuinen tainnut sittenkään ollakaan.

On kyllä eittämättä fakta, että on 16-vuotiaita jotka ovat kypsiä vaaliuurnille. Mutta se ei tarkoita että kaikki pitäisi sinne päästää. Ihminen ei tuossa iässä ole valmis. Aivot kasvavat ja ajattelu muuttuu vielä pyöreästi viiden vuoden ajan. Tällä taustalla  nykyinen täysi-ikäisyysrajakin on liian alhainen. Jättäkööt minun puolestani aikuisina äänestämättä. Ei se ole mikään syy antaa lapsille äänioikeus.