Suhtaudun myönteisesti pakolaisiin. Toivon, että kukaan joka ajattelee toisella tavoin ei lue tätä kirjoitusta. Siitä syystä, että lukeminen ei johda muuhun kuin mielen pahoittamiseen ja väittelyyn, jonka jälkeen molemmat osapuolet seisovat entistä tiiviimmin oman näkemyksensä takana. En yritä muuttaa kenenkään mielipidettä.. Ajatukset pakolaisista kasvavat jokaisen omasta elämästä ja kokemuksista jotka ovat puhujalle itselleen totisinta totta. Aivan niin kuin minulle omani.
Täytyy sanoa, että en ymmärrä miksi pakolaiskeskuksia vastustetaan. Tai pakolaisia yleensäkin. Jos joku on kotimassaan juossut pakoon luoteja, kiikkunut kiumiveneellä yli Välimeren ja matkannut onnettomissa oloissa halki Euroopan Suomeen asumaan kelan päivärahalla patjalle koulun lattialle, en osaa ajatella, että hän on lähtenyt liikkeelle huvikseen. Varsinkin kun on todennäköisesti joutunut maksamaan tästä kaikesta kovan hinnan ihmissalakuljettajille. En kyllä myöskään kiellä, etteikö kymmenien tuhansien joukkoon mahtuisi niitäkin, jotka eivät turvapaikkaa tarvitse. Suomen viranomaisten tehtävä on erotella jyvät akanoista. Jos siinä sivussa turvapaikan saa muutama ylimääräinenkin se ei minua häiritse. Tärkeintä on, että paikan saavat ne, jotka sitä todella tarvitsevat.
Viime aikoina olen etenkin ihmetellyt sitä, kuinka uskonasiat on vedetty mukaan keskusteluun. Islamin pelätään valloittavan Suomen. Jotenkin keskusteluissa on syntynyt sellainen mielikuva, että kaikki tulijat ovat muhamettilaisia. Ja vielä sen sotaisan äärilaidan edustajia. Tosiasiassa Suomeen tulevista pakolaisista kolme neljäsosaa on kristittyjä. Uskontomielessä pakolaisia vastustavat eivät ole myöskään lukeneet omaa pyhää kirjaansa, Raamattua. Siellä Jumala sanoo ”Herra, teidän Jumalanne huolehtii leskien ja orpojen
oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa häntä.
Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista.” (5. Moos. 10:17-19). Selvästi sanottu ilman tulkinnanvaraa.
