Kenen rahoilla tehdään keskustaa

Keskustan eheyttämisestä on taas myönnetty kaksi palkintoa. Mukavaa, että toinen meni tutulle miehelle, pastori Raimo Ylä-Soininmäelle. Muuta myönteistä en päätöksestä löydäkään. En ymmärrä tätä vouhotusta keskustan kehittämisestä. Miljoona miljoonan perään yhteisiä verorahoja upotetaan keskustan rakentamiseen. Siellä asuu varsin pieni osa lahtelaisia. Eräänä perusteena rahankäytölle sanotaan, että keskustan vetovoimaa on saatava lisättyä, yhä harvempi kun haluaa mennä sinne. Joka selitys saa minut ymmärtämään asiaa vielä vähemmän. Siis rahaa syydetään sellaisen alueen rakentamiseen, jonne lahtelaiset eivät halua mennä. En tiedä ovatko valtuutetut päästään vialla vai minä päästäni vialla, mutta joku tässä kyllä on päästään vialla.

Käytännössä me, jotka asumme keskustan ulkopuolella, rahoitamme keskustan rakentamista. Launeelaisena minä näkisin mieluummin, että rahoillani rakennettaisiin Launetta. Uskon, että Kiveriössä, Mukkulassa tai missä lienee kaupunginosassa asuva ajattelee samoin. Keskusta on meidän näyteikkunamme ulospäin, sanotaan. Olkoon rauhassa. Minusta on silti tärkeämpää käyttää rahat lahtelaisten hyväksi kuin täällä vierailevien silmäniloksi. Merkittävämpää kuin millaisen kuvan keskusta meistä antaa on se, miten pitkälle Jalkarannasta täytyy illalla matkata jos haluaa saada kotiin litran maitoa.

Joukkoliikennefarssi

Luulisi, että kaikki ovat bussiliikenteen kohdalla samaa mieltä ainakin yhdestä asiasta: lahtelaiset ansaitsevat edullisen ja hyvin toimivan joukkoliikenteen. Siihen yksimielisyys tuntuukin loppuvan. Etenkin kokoomuksen touhu tuntuu vähintäänkin ihmeelliseltä. Kun asiaa sivusta seuraa ei kyllä aina tiedä onko kyse kunnallisesta päätöksenteosta vai huvinäytelmästä.

Ensin tekninern lautakunta päätti, että Lahdessa otetaan käyttöön malli jossa kaupunki päättää bussilinjoista ja maksaa liikennöitsijälle niiden ajamisesta. Sen jälkeen kaupunginhallitus vahvisti asian ja lähetti sen joukkoliikennelautakunnalle. Oikeistoäänin lautakunta päättikin sitten kannattaa mallia jossa kaupunki saa vain valita liikennöitsijän joka itse päättää miten ajetaan. Lautakunnan päätöksestä suivaantuneena kaupunginhallitus lähetti asian uudelleen lautakunnalle. Tällä kertaa kokoomuksen edustajat jättivät tulematta paikalle, joten mitään päätöstä ei saatu aikaiseksi. Nyt odotetaan helmikuuta, jolloin lautakunta kokoontuu ensimmäisen kerran vaalien jälkeen uudessa kokoonpanossa.

Ihmetteleekö joku vielä miksi ihmisiltä on mennyt kiinnostus äänestämiseen?

Tietotekniikka kouluaineeksi

Olen luullut olevani asiassa jokseenkin eturivissä kun olen kannattanut tietokoneiden ottamista mukaan koulujen opetussuunnitelmiin. Kun taas sitten kerran vilkaisin Jyrki J J Kasvin blogia, olin kuin puulla päähän lyöty. En minä edellä kulje, vaan pahasti jäljessä. Niinkuin koko suomalainen koululaitos. Jyrki J tuo esille muun muassa sen, että Suomi alkaa olla Euroopan ainoita maita missä tietotekniikka ei ole kouluaine. Etelänaapurissamme Virossa suunnitellaan jopa opetuksen aloittamista jo ensimmäiseltä luokalta.

Tämän pitäisi herätellä meitäkin. Yleinen harhaluulo on, että ei lapsille tarvitse tietokoneitten käyttöä opettaa. Carita Kiilin  väitöskirjan mukaan asia ei ole näin. Tämän päivän kaikilta lukiolaisilta ei edes google-hakukoneen käyttö tahdo sujua.

Ollaan tietokoneista mitä mieltä tahansa niin tosiasia on, että ne ovat kiinteä osa nykyistä yhteiskuntaa. Kyllä tietotekniikka pitää saada kouluaineeksi myös meillä. Ja pian!

Aselain muutos on näpertelyä

Suomen aselakia ollaan runsaan keskustelun myötä muuttamassa tiukemmaksi. Tätä alettiin vaatimaan jo Jokelan koulusurmien jälkeen viisi vuotta sitten, mutta jatkuneet ampumavälikohtaukset sen jälkeen ovat lisänneet vettä myllyyn. Itselläni asemaailman kokemukset rajoittuvat armeija-aikaan enkä myöskään osaa kuvitella kenelle tiukemmasta laista voisi olla suoranaista haittaa. Silti suhtaudun lain ylenpalttiseen kiristämiseen mitä suurimmalla varauksella. Pelkään, että se vie huomion pois itse pääasiasta.

Suomessa kuolee henkirikoksiin paljon väkeä, luku on Euroopan kärkiluokkaa. Kuinka suuri osa tapoista tehdään ampumalla? Se on huikeat kaksi (2) prosenttia! Eli jos koulussa ammutaan 11 oppilasta joka pyörii viikon ajan kissan kokoisilla kirjaimilla iltapäivälehtien lööpeissä niin samalla tapetaan muilla tavoin 550 ihmistä joiden kohtalot haudataan sisäsivujen alanurkkiin ja palstojen päihin. Käykö tässä nyt niin, että suuren kohun myötä tehdään tiukka aselaki, saadaan yleinen mielipide rauhoitettua, ja annetaan sen 550:n lahtaamisen jatkua?

Se, mitä me tarvitsemme, on henkirikosten ennaltaehkäisy. Tekijät ja uhrit on tunnistettava ajoissa. Tiukasta aselaista ei ole haittaa, mutta ei se kyllä ole mikään ratkaisu.

Sorry vaan lapset

Dohain ilmastokokous ei saanut mitään aikaan. Siltä odotettiin päättäväisyyttä ja reippaita toimia ilmaston lämpenemistä vastaan. Niitä olisi tarvittu, jotta lämpeneminen saataisiin pysäytettyä kahteen asteeseen. Ennusteiden mukaan sen määrän vaikutukset olisivat epämiellyttäviä, mutta eivät katastrofi.

Noihin toimiin ei päätetty ryhtyä. Nyt näyttää jokseenkin varmalta, että lämpeneminen sen kuin jatkuu. Asiaan päätettiin palata 20-luvulla. Mikä silloin mahtaa olla tilanne. Otetaanko silloin uudeksi tavoitteeksi pysäyttää lämpeneminen neljään asteeseen?

Tunnen ihmisiä jotka ovat vankasti sitä mieltä, että puheet ilmaston lämpenemisestä ovat keksittyjä. Ihailtava asenne, josta olen kateellinen. Jos ei usko, että ilmasto on muuttumassa, ei asialle tarvitse yrittääkään tehdä mitään. Ja joka tapauksessahan suuret muutokset näkyvät vasta tulevaisuudessa, eivät vielä meidän aikanamme. Josta tulee mieleen millaisen perinnön me olemmekaan lapsillemme jättämässä. Sorry vaan lapset.

Politiikka on yhteistyötä

Vihreät tekee yhteistyötä Perussuomalaisten kanssa on ylittänyt joka puolella reippaasti uutiskynnyksen. Ihmettelen miksi. Isompi uutinen olisi jos vihreät kieltäytyisivät yhteistyöstä. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että puolueet koko ajan tappelevat verissä päin keskenään. Todellisuus on kylläkin aivan toista. Maata rakennetaan ja muutoksia saadaan aikaan nimenomaan yhteistyöllä.

Vihreät on menossa allekirjoittamaan persujen aloitteen karenssista ministereille. Sen mukaan ministeri ei saisi kautensa jälkeen vuoteen siirtyä saman alan kaupallisiin tehtäviin. Tämä on hyvä asia, jota kyllä kannattaa tukea. Vihreille asia on lisäksi jo tuttu, puolue on omassa toiminnassaan noudattanut jo pitkään samaa käytäntöä.

Ollaanko ajautumassa yhteen Hollolan kanssa

Kuten aikanaan uumoilin, niin Lahden seudun kuntaliitosasiaa  ei ole vielä käyty loppuun. Kun Soininvaaran johdolla asiaa aikanaan puitiin hermostuin ihan tarkkaan hollolalaisten suurisuiseen sanahelinään. Sen sijaan että olisi yhteisvoimin koitettu pohtia mitä hyötyä ja haittoja yhdistymisestä olisi annettiin tunteille valta ja esitettiin näkemyksiä joille oli vaikea keksiä mitään järkiperusteita. Viime päivien uutisoinnin valossa muistuu  mieliin esimerkiksi se isäntämies, joka sanoi yhdistymisen Lahden kanssa johtavan verojen nousuun kun taas itsenäisessä Hollolassa verot laskevat. Nyt on käymässä niinkuin Soininvaara ennusti, eli juuri päinvastoin. Veroaste Hollolassa nousee rajusti, ei pelkästään kunnallisveron kohdalla vaan monessa muussakin asiassa. Kun valtio samalla patistaa aloittamaan kuntaliitosselvityksen Hollolan onnettoman työpaikkaomavaraisuuden vuoksi saan lahtelaisena kylmiä väreitä. Toivoa sopii, että juuri käydyissä vaaleissa äänestäjät ovat hommanneet Hollolan valtuustoon niin fiksua väkeä, että kunta löytää ulospääsyn pattitilanteestaan ilman lahtelaisten apua.

Alastonkuva Madonnasta huutokaupataan

Uransa alkuaikoina Madonna harrasti myös valokuvamallina oloa. Nyt on vuonna 1990 otettu taiteellinen alastonkuva päätymässä huutokaupattavaksi. Kuvan on ottanut valokuvaaja Steven Meisel. Se henkii Madonnan tuolloista pahan tytön imagoa, johon kuului paheellinen käytös ja perinteisten arvojen kyseenalaistaminen. Kuva tulee myyntiin toukokuussa New Yorkissa ja hinnan odotetaan nousevan yli 8000 dollariin.

Näin meitä "#¤%&" toriparkin kanssa

Meitä lahtelaisisa on viilattu linssiin tosi raskaasti toriparkkiasiassa. Ensin koitettiin vakuuttaa kaikki sitä, että toriparkki tarvitaan pysäköimiseen keskustassa. Tältä putosi pohja viimeistään siinä vaiheessa, kun keskustaan yhtäkkiä syntyi runsaasti vapaata tilaa. Paikat kun laitetttiin maksullisiksi, aivan kuten ne toriparkissakin olisivat. Lahtelaiset eivät kaipaa maksullisia paikkoja.

Sen jälkeen toriparkkia ryhdyttiin kauppaamaan ehdottoman tarpeellisena keskustan kehittämiselle, kaupunkilaiset kun tekevät matkoja keskustan alueelle yhä vähemmän. Pysäköimällä autot maan alle saadaan elävä keskusta johon kaikki haluavat tulla. Tälle ajatukselle saatiin kaupunginjohtajakin lämpenemään.

Vielä muutama vapaana kulkeva epäilijä kaupunginvaltuustosta saatin hankkeen taakse kun keksittiin, että toriparkki tekee mahdolliseksi rakentaa kauan himoittuja kävelykatuja keskustaan. Aikanaan tosin kävelykatuja suunniteltiin ilman toriparkkia, mutta nyt sen rakentaminen on muuttunut välttämättömäksi jos kävelykatuja halutaan saada.

Toriparkin taakse saatiin siis valtuuston enemmistö selittämällä sen tarve aina sopivalla tavalla. Samalla saatiin pidettyä syrjässä todellinen syy, johon verorahoja olisikin ollut hankalampi saada. Toriparkkia tarvitsevat rahapiirit, jotka rakentavat keskustaa. Keskustassa on meneillään sekä uudisrakentamista että vanhojen rakennusten saneeraamista asumiskäyttöön. Joka asunnolle on kyettävä osoittamaan pysäköintipaikka, puhutaan niin sanotuista velvoiteparkeista. Ja niiden luominen keskustaanhan ei olekaan mikään yksinkertainen eikä halpa juttu. Ellei sitten käy niin, että yhteiskunta päättääkin sattumalta tehdä pysäköintikellarin,  josta rakennusfirmat voivat vain vuokrata sopivasti paikkoja.

Toriparkin tekemisessä on kyseessä 20 miljoonan tulonsiirto ympäröivien kaupunginosien asukkailta keskustan asumisen tukemiseen ja rakennuttajien taskuun. Mutta ei voi kieltää ettenkö minäkin siitä hyödy. Kun siemailen iltakahvia keittiössäni Launeella voin ajatella lämmöllä, että on se mukavaa kun siellä keskustassa on niitä kävelykatuja.

Mikäs unohtui

Pari vuotta sitten saatiin aikaan aika onnistunut vammaispalvelulaki. Sen mallin mukaisesti päätettiin saada aikaan myös vanhuslaki, jolla kerralla saataisiin vanhusten kohtelu eri puolilla maata samalle lähtöviivalle. Tilannehan Suomessa on ollut se, että vanhusten hoito on kohtalaisen hyvässä mallissa lukuun ottamatta pahojakin poikkeuksia joita silloin tällöin kantautuu eri puolilta maata. Tasaamisen aihetta palveluissa siis on.

Pahaksi onneksi samaan aikaan lain valmistelun kanssa sattui vaalivuosi. Ilman muuta vanhusten asia nousi vaaliväittelyn aiheeksi. Tällä hetkellä kiista näyttää keskittyneen siihen, pitääkö kunnalle asettaa vähimmäisraja vanhusten hoitajien määrälle.

Vähimmäisrajassa on kieltämättä omat huonot puolensa, muun muassa se että se pakkaa ajan saatossa muuttumaan enimmäisrajaksi. Arvostelijat myös pelkäävät sen vievän asioita taaksepäin kohti vanhojen vaivaistalojen aikoja.

Puutteistaan huolimatta vähimmäisraja on tällä hetkellä nopein ja tehokkain tapa poistaa vanhustenhoidon puutteita. Samalla kannattaisi myös muistaa ettei vanhustenhoito ole pelkästään avuttomien ja vaivaisten hoitamista. Uusi laki tuo myös merkittäviä parannuksia ennaltaehkäisevään työhön ja siihen, että vanhukset pystyvät elämään mahdollisimman pitkään hyvää elämää omassa kodissaan. Sitä takaavat riittävä hoiva, kotipalvelut, sosiaaliset suhteet ja tuttu asuinympäristö.

Kun käydään kinaa hoitajien määrästä on tainnut unohtua jotain. Itse vanhus.

En usko että selvitään näin halvalla

Saksalainen instituutti on laskenut, että Kreikan eroaminen eurosta maksaisi Suomelle vain 5,4 miljardia. Moni tuttavapiirissäni onkin jo innoissaan valmis vilkuttamaan Kreikalle hyvästiksi. Kaikella ylioppilastutkinnon antamalla panovoimalla rohkenen epäillä laskelmaa. Siinä ei puhuta mitään siitä, että Moody's ja muut luottolaitokset aikiovat laskea muun muassa Suomen luokitusta jos Kreikka lähtee eurosta. Eli näkemiin halpa raha ja matalat korot. Koska samassa jamassa on myös joukko Suomen tärkeitä kauppakumppaneita, ties mitä tapahtuma vaikuttaisi ulkomaankauppaamme. Ja Suomihan on täysin ulkomaankauppavetoinen valtio. Ei me selvitä 5,4 miljardilla, ehei!

Todellisen ihmisen etsijä

"Työskentelen sekä ammattilaisten että harrastajamallien kanssa. Olkoon kyse kummasta tahansa, tavoitteeni on sama. Yritän kuvissani kaataa muurit joilla ympäröimme itsemme ja löytää niden sisällä olevan todellisen ihmisen."

Sanojen takana on amerikkalainen mainos- ja taidekuvaaja Bryon Paul McCartney. Vaikutettuaan pitkään Sveitsissä McCartney asuu nykyisin Yhdysvalloissa Floridassa. Omassa taidetyössään hänen keskeisiä aiheitaan ovat tanssi ja alastonkuvat. Niiden parissa hän on saanut lukuisia kansainvälisiä tunnustuksia ja huomionosoituksia kuten International Photography Awards ja Prix de la Photoraphie Paris.

Mainoskuvaajana hänen asiakkainaan on koko joukko maansa tunnettuja ja kansainvälisiä yhtiöitä.

Minne menet Hollola

Valtio on julkistanut ehtonsa, joilla kunta saa jatkaa itsenäisenä. Jos yksikin niistä ei toteudu, kunnan on aloitettava selvitystyö mahdollisesta liittymisestä. Yksi ehdoista sanoo, että työpaikkaomavaraisuuden on oltava vähintään 80 prosenttia. Eli että omasta kunnasta pitää löytyä työ kahdeksalle kymmenestä.

Hollolan kohdalla tämä ei toteudu. Yli neljä kymmenestä käy työssä Lahdessa. Kun vielä muu pendelöinti lasketaan mukaan on kunnan työpaikkaomavaraisuus lähempänä viittä kuin kahdeksaa kymmentä. Se taas johtaa sihen, että on vakavissaan alettava pohtia hynttyiden pistämistä yhteen jonkin ympäristökunnan kanssa.

Lahteen liittyminen torjuttiin aikanaan suuriäänisesti ja selkein luvuin. Keskustelun taso oli tuolloin sitä luokkaa, että itse olin syntyneestä päätöksestä iloinen. En halua Hollolan juntti-isäntiä mukaan päättämään Lahden asioista.

Kun nyt näyttää siltä, että johonkin suuntaan Hollolan on alettava luoda liitoskatseita, niin toivottavasti se suunta ei ole Lahti. Onhan niitä ympärillä muitakin kuntia.

Pysykää lahtelaiset kotona!

Lahtelaiset liikennöitsijät ovat päättäneet, että kaupunkilaisten ei tarvitse liikkua ulkona kesällä eikä iltaisin. Tuoreessa hakemuksessaan ne haluavat päästä eroon kaupungin tuista ja hoitaa liikennöinnin raa'asti kannattavuusperiaatteella. Noitten tukien saaminen juuri on pakottanut liikennöitsijät ajamaan myös hiljaisina aikoina sekä antamaan erilaisia alennuksia. Tukien voimalla on saatu muun muassa nuoriso- ja opiskelijaliput ja maksuton siirto.

Jos niin hullusti käy, että liikennöitsijät saavat tahtonsa läpi, saattaa siitä lähteä vyörymään melkoinen ketju. Paitsi että lahtelaisten elämänlaatu putoaa putoaa myös Lahden vetovoima muun maailman silmissä. Juuri päinvastoin pitäisi toimia. Lahdessa on pienin askelin onnistuttu parantamaan paikallisliikenteen toimivuutta, viimeksi ilmaisella siirtolipulla. Nyt tehty hakemus osoittaa miten erilaiset tavoitteet liikennöitsijöillä on. Liikenteen toimimisella tai lahtelaisten palvelemisella ei ole väliä, tavoitteena on kerätä rahaa mahdollisimman pienellä vaivalla. Ei heidän mielestään kesäisin tarvitse ketään kuskata, kauniina kesäiltana on hyvä ilma istuskella kotona.

Vihreitä toimistoja

Täytyyt myöntää, että pikkuhiljaa Lahti alkaa muistuttaa ympäristö- kaupunkia muutenkin kuin puheissa. Tuore esimerkki tästä on, että osa kaupungin omista toimistoista on saanut kansainvälisen Green Office -tunnuksen. Tällä hetkellä noissa toimistoissa työskentelee viitisen sataa ihmistä, mutta toimintaa on tarkoituksena laajentaa kaikkiin kaupungin tiloihin. Tässä kaupunki toimii hyvänä esimerkkinä muille. Yksityisiä toimistoja on pilvin pimein. Jos edes puolet niistä saadaan mukaan luonnon säästämiseen on syntynyt todellinen Ympäristökaupunki. Tässähän juju juuri piilee. Ei siinä, että päättäjät miettivät miten verorahoilla säästettään, vaan siinä, että koko kaupunki on mukana talkoissa. Green Office voi olla tässä merkittävä päänavaaja.

Kaupunki lunastaa puheitaan - lopultakin

Lahti on pitkään ollut ympäristökaupunki vain puheissa. Käytännön teot rallikilpailuinen sun muineen ovat päinvastoin viestittäneet aivan muuta kuin kauniit sanat. Viime aikoina tilanne on muuttunut. Kiitosten kärjessä on ollut Kymijärven voimalan onnistunut uudistus, mutta myös kokonaisuutena Lahtea on suitsutetu kansallisessa mediassa. Samaan sarjaan kuuluu paikallisella tasolla Niemeen valmistunut kaupungin vuokratalo. Energiaratkaisuillaan se sopii esimerkiksi kenelle tahansa. Asunnoissa on esimerkiksi kotona-poissa -kytkin jolla voi lähtiessään katkaista virran kaikista laitteista, huoneistokohtainen vesimittari ja liiketunnistimet jotka ohjaavat rappukäytävän, eteisen ja kylpyhuoneen valaistusta. Energiansäästön nimissä asunnoissa ei myöskään ole huoneistokohtaisia saunoja, päätös joka ei ehkä ilahduta kaikkia. Samoin kuin sekään, että hyvän sisäilman nimissä koko talo on savuton.

Meikäläisestä, joka ei omaa saunaa kaipaa eikä tupakka ole koskaan maistunut, tällainen rakentaminen saisi levitä kaikkialle. Hyvä Lahti!

Hankalat kopiot

Taas valtio sählää kopiointikorvausten kanssa. Pari vuotta sitten asetettiin tavoitteeksi yksinkertaistaa maksujen keräämistä. Toisin on käymässä. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan maksu aiotaan nyt ulottaa kaikkeen mahdolliseen tapaan välittää tietoa. Vanhan ajan kasettivero on siis tulossa takaisin, nyt vain huomattavasti laajempana. Tavoitteena on, että kun maksajia on tarpeeksi, pysyy veron määrä pienenä. Se merkitsisi tuotteen hinnassa ehkä vain yhden prosentin korotusta. Niin mitätön summa kenties veisi pohjan pois piraattipuolueen puheilta ja toisi siirtokovalevyjen ostajatkin takaisin kotimarkkinoille.

Onkohan kukaan miettinyt millaisen koneiston tuollaisen veron kerääminen vaatii ja mitä se tulee maksamaan. Itse olen ansainnut elantoni luovalla työllä kuvaamalla, kirjoittamalla ja puhumalla. Harrastukseni myötä olen liikkunut musiikkipiireissä. Ymmärrän hyvin, että musiikin tekijöiden on korvauksensa saatava. Mutta pitääkö se kerätä mahdollisimman monimutkaisella ja kallilla tavalla? Ulkomailta löytyy hyviä esimerkkejä asioiden yksinkertaisesta hoitamisesta kun summa maksetaan suoraan veroista. Eikö meidän kannattaisi pyrkiä tähän samaan Suomessakin.

Lokit taas tapetilla

Kun talven jäljet katosivat satamasta ilmaantuivat lokit uskollisesti taas niille rakennetuille pesäpaikoille. Ja saman tien myös keskusteluihin ja lehtien palstoille. Kun meneillään on vaalivuosi, niin näinköhän lokeista taas tulee eräs vaalien teemoista.

Ympäristöjohtaja Kari Porra heitti keskusteluun mielenkiintoisen ehdotuksen. Hän ehdottaa, että satamaan hommattaisiin kiikareita, joilla ihmiset voisivat tarkkailla lokkien elämää. Taitaa olla ensimmäinen järkevä ajatus, mitä lokkikeskustelussa on esitetty.

Kerjäläisiä kadulla

Olen sekaantunut Facebookissa romanikerjäläisistä käytyyn keskusteluun. Olen saanut itse huomata saman, mistä olen kuullut monen maininneen jo tätä ennen. Asenteet yhteiskunnassamme kovenevat koko ajan. Yhä useampien tuntuu olevan hankalaa asettua toisen ihmisen asemaan. Tämä ei tunnu hyvältä.

Romanien kerjäämisen sanotaan olevan järjestäytynyttä toimintaa, jolla kertätään rahaa rikollisiin tarkoituksiin. Poliisilla on tähän terve asenne. Se on mahdollista, mutta ei todennäköistä, koska mitään näyttöä ei ole. Ei meiltä eikä muualta, Suomihan ei ole yksin tämän asian kanssa.

Minusta ei ole mukavaa kohdata kadulla ihminen, joka ei noudata yleisiä työssäkäyntisääntöjä ja elättää itsensä kerjäämällä. Mutta miksi se on epämiellyttävää, on itsellenikin arvoitus. Kai työn kunnioitus on taottu niin syvään meidän suomalaisten kalloon, että muunlaista elämäntyyliä on vaikeaa ymmärtää. Josta herää jatkokysymys, että miksi? Miksi ei voida hyväksyä, että tähän meidänkin maahamme mahtuu ihmisiä, joilla on erilaisia elämäntapoja?

En usko, että romanien kerjääminen on järjestäytynyttä rikollista toimintaa. Jos joku päivä toisin osoitetaan, niin olen yllättynyt. Miksi meidän pitää leimata ihmiset rikollisiksi sen takia, että jotkut ei tykkää nähdä kerjäämistä kadulla. Vielä 1600-luvulla maasta sai karkottaa romanimiehen kuolemanrangaistuksen uhalla. Syyksi siis riitti, että on romani. Eipä ole ajat paljon muuttuneet.

Kuntavaalit 2012

Olen ehdolla syksyn kuntavaalissa.  

Aikani asiaa seurailtuani ja omia valintojani muistellen menestyvillä kaupungeilla on yksi yhteinen piirre: ne ovat mukavia. Mukavat kaupungit menestyvät.

Mukavan kaupungin kouluissa on pienet luokat ja sisäilma puhdasta. Mukavassa kaupungissa luonto on lähellä. Mukavassa kaupungissa terveyspalveluihin pääsee ilman tuntien jonotusta. Mukavan kaupungin paikallisliikenne on ilmaista tai ainakin edullista ja toimivaa. Mukavan kaupungin valtuutetut pitävät lupauksensa. Muun muassa vanhukset, vammaiset ja lastenvaunujen käyttäjät nauttivat siitä, että mukava kaupunki on esteetön kulkea. Mukavan kaupungin talous on kunnossa, koska yrittäjät ja veronmaksajat haluavat asua siellä.

Lähden vaaleihin tavoitteena voimistaa Lahtea mukavana kaupunkina.
 

Vihdoinkin ympäristöteko - hyvä Lahti!

Lahti on yrittänyt saada ympäristökaupungin maineen vakuuttelemalla kaikkialla olevansa sitä. Samaan aikaan teot ovat osoittaneet ihan muuta. Nyt puheille on vihdoinkin saatu myös katetta. Uutiset kertovat, että kestävän kehityksen foorumi on valinnut Kymijärven voimalaitoksen vuoden ilmastoteoksi. Onhan kyseessä kenties maailman ensimmäinen laitos, joka tuottaa energiaa kaasuttamalla pelkästä kierrätystavarasta. Kun laitos tämän vuoden keväällä valmistuu, se vähentää hiilidioksidipäästöjä liki puoli miljoonaa kiloa vuodessa.

Tämä on sellainen teko ja saatu julkinen tunnustus, että nyt ei tarvitse kuunnella korvat punaisina vakuutteluja ympäristökaupungista.

Kenen tahto toteutui kun takkia käännettiin

Toriparkki on herättänyt Lahden vihreiden sisällä vilkkaan keskustelun poliitikon vastuusta. Vihreät ovat joukkona olleet pysäköintikellarin vastustajia. Kun tuli aika pääättää kolme valtuutettua kuitenkin äänesti parkin puolesta. Tähän heillä oli mielestään hyvät perustelut. Rakentamalla luola pystytään kehittämään keskustaa ja muun muassa saamaan sinne kauan himoittuja kävelykatuja. Niin ollen takin kääntäminen koituu lopulta äänestäjienkin eduksi.

Olen pitkään miettinyt toimivatko nämä valtuutetut oikein. Tänä aamuna asia kirkastui: eivät toimineet. Vaalien aikaan heitä äänestivät ihmiset, jotka olivat luolan rakentamista vastaan. Takkia kääntäessään valtuutetut olettivat, että lupaukset keskustan kehittämisestä korvaavat teon. Ja siinä meni pieleen. He ottivat itselleen vallan päättää siitä, mitä äänestäjät haluavat. Vaikka keskustan kehittäminen on valtuutettujen mielestä miten hieno asia tahansa ei mikään todista, että heidän äänestäjänsä ovat samaa mieltä. Jos vaaleissa olisi annettu lupaus "äänestän toriparkkia vastaan, jos sitä ei sidota keskustan kehittämiseen" olisi vaalien tulos saattanut olla toisenlainen.

Takkia kääntäessään valtuutetut arvelivat, että se on heidän äänestäjiensä etu. Siinäpä se: arvelivat. Eivät tienneet. Valtuutetut äänestivät keskustan kehittämistä, koska itse pitivät sitä oikeana. Äänestäjiltä ei enää kysytty.

Ei vieläkään mene jakeluun

Torin alle tulee pysäköintikellari, se on nyt jokseenkin varmaa. Vaikka päätökset ovat olleet esillä jo jonkin aikaa ei asia ole minulle hitaana hämäläisenä vieläkään mennyt jakeluun. Auki on edelleen se yksi kysymys: miksi. Ehkä asiassa hämää se, että vastaukset ovat kaiken aikaa ajan myötä muuttuneet. Samalla kun herättävät uusia kysymyksiä.

Muistatko mistä kaikki alkoi. Toriparkki tarvitaan jotta ihmiset pääsevät kauppaan keskustassa. Hankkeen rahoittavat paikalliset yritykset. Toisin kävi. Rahat tulevat veronmaksajilta.

Sen jälkeen kellari tarvittiin korvaamaan täysinäisiä parkkipaikkoja muun muassa linja-autoaseman vieressä ja Päijänteenkadulla. Toisin kävi. Kun paikat lakkasivat olemasta ilmaisia, ne seisovat nyt puoliksi tyhjillään.

Seuraavaksi kehiin astuivat velvoiteparkkipaikat.  Jos niitä ei ole, keskustan rakentaminen hidastuu. Ja jos yhtiöt joutuvat hankkimaan ne itse, kiinteistöjen hinnat kohoavat pilviin. Näin ei nyt käy, koska toriparkin myötä kaupunki on tukemassa keskusta-asumista kymmenillä miljoonilla.

Ja loppujen lopuksi on kuulemma kyse keskustan kehittämisestä, joka ei onnistu ilman pysäköintikellaria. Tässä luolan merkitys tulee aivan erityisesti esille, koska nykyisin keskustassa käyminen koko ajan vähenee. Tämä peruste minusta vasta kuulostaakin ihmeelliseltä. Miljoonia siis laitetaan sellaisen alueen kehittämiseen, jonne ihmisiä ei kiinnosta tulla. Sinne, missä kaupunkilaiset liikkuvat, miljoonia ei heltiä.

Olen ollut alusta asti sitä mieltä ja olen yhä edelleen, että pysäköintikellaria ei torin alle tarvita.

Hesari kahvipöytäkokoon

Tätä olen odottanut parikymmentä vuotta. Helsingin Sanomat siirtyy ensi vuonna tabloid-kokoon, eli sivusta tulee saman kokoinen kuin nykyään ovat esimerkiksi iltapäivälehdet. Näin on ollut iät ja ajat jo ulkomailla, mutta Suomessa päivälehdet eivät ole uskaltaneet ottaa ratkaisevaa askelta. Hyvä, että maan johtava lehti alkaa nyt näyttää mallia. Jos muutkin seuraavat perässä, niin kohta suomalaista sanomalehteä voi lukea vaivatta missä sitten liikkuukin. Lieneekö kaiken takana ihmisten siirtyminen pikkuhiljaa sähköisten viestimien pariin. Jos, niin sitten on toteutumassa ennustukseni jonka tein jo ajat sitten. Kirjoittavan lehdistön piirissä asiaa on tähän asti vähätelty, mutta ehkä sielläkin ollaan vähitellen heräämässä todellisuuteen.

Tässä Hesarin oma ilmoitus aiheesta.

Johan pomppas

Rallia Lahden satamassa

Viime aikojen uutiset ovat kertoneet kuinka Lahti haluaa MM-rallin ja helpottaa autolla pääsyä keskustaan rakentamalla verorahoilla miljoonien pysäköintikellari. Alkaa kuulostaa naurettavalta, että samaan aikaan Lahti puhuu itsestään ympäristökaupunkina. Lahti EI ole ympäristökaupunki.

Keskustelua kuvin

Tomas Ruckerin alastonkuvausta

Cruzine-sivulla pohditaan ikuista kysymystä onko alastonkuva taidetta vai ei. Lyhyen (englannin- kielisen) johdanto- tekstin jälkeen annetaan kuvien puhua puolestaan. Sivulle on kerätty mittava ja monipuolinen valikoima tämän päivän alastonkuvausta. Linkkien kautta pääsee myös tutustumaan valokuvaajien muihin töihin.

Eräs omia suosikkejani sivulla on Tomas Rucker, joka on mukana kolmella alastonkuvalla.

Hynttyyt yhteen ilman Hollolaa

Karrankin osasin ennustaa oikein: työryhmä on päätynyt suosituksissaan kuntaliitoksista aika samoille linjoille kuin Soininvaara aikanaan. Työryhmä esittää, että maakunnassa aletaan miettiä Lahden, Hollolan, Orimattilan, Nastolan, Asikkalan, Padasjoen ja Hämeenkosken yhdistämistä. Pois ei suljeta sitäkään mahdollisuutta, että Heinola otettaisiin myös mukaan. Eli ympäri käydään ja yhteen tullaan. Jos Orimattila unohdetaan, niin eikös tästä kerran jo ole päätetty. Silloin oltiin vapaaehtoisesti liikkeellä, nyt ollaan hiljaisen pakon edessä. Vaikka työryhmä kohteliaasti puhuukin selvitysten aloittamisesta, niin kyllähän kaiken tarkoitus on selvä: ymmärtäkää etunne ja lyökää  hynttyyt yhteen.

Soininvaaran esityksessä pyrittiin säilyttämään lähidemokratia erityisillä kaupunginosavaltuustoilla, joita uuteen kuntaan perustettaisiin. Demokratian säilyminen on suurin kynnyskysymys nytkin. Sen toteutuminen on nykyisen kokoisessakin Lahdessa joskus vähän kyseenalaista. Miten käy sitten, jos rajat pullahtavat yhtäkkiä esityksen mukaisiksi.

Kaksi asiaa liitoshankkeessa on varmaa. Se on syksyn kuntavaalien pääteema ja siitä käydään edellisen liitoshankeen tapaan tosi tunnepohjainen keskustelu. Viimeksi mainituun voinkin jo heittää ensimmäisen kannanoton. Edellisen liitoskeskustelun aikana Hollolasta kaikui pöyristyttäviä mielipiteitä ja suoranaista öykkäröintiä. Silloin minulle syntyi mielikuva, että noita ihmisiä en halua mukaan päättämään yhteisistä asioista. Samalta tuntuu yhä edelleen. Jos mahdollista, jätetään Hollola ulos.

Nyt se sitten taitaa tulla

Kun uuden kunnan muodostaminen Päijät-Hämeeseen taannoin lopahti ennustin, että asiaan palataan vielä lähivuosina. Sanoin, ettei pitänyt unohtaa mistä hanke alun perin oli lähtöisin. Asialla oli ministeriö, joka varmaankaan ei jättäisi asiaa siihen. Ja näinhän tässä nyt on käymässä. Kun ei hyvällä suostuttu tekemään sellaista kuntaa kuin itse olisimme halunneet, niin nyt rajat määrätään muualta. Ja kun aikanaan puuhattiin kokonaan uuden kunnan tekemistä, niin nyt ei enää hienostella. Kyseessä on kuntaliitos, jossa ympäristön kuntia lopetetaan ja liitetään Lahteen.

Itse kannatin aikoinaan, että pannaan hynttyyt yhteen Nastolan kanssa. Sen verran mitä työryhmältä on päässyt tietoja vuotamaan näin saattaa todella olla käymässä. Jos, niin radan varteen syntyy vahva kaupunki.

Eikö kansa tiedäkään

Tuoreessa kyselyssä kuntien ja kaupunkien valtuutetut suhtautuvat entistä penseämmin kansanäänestyksiin. Tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta valtuutetusta katsoo, että kansanäänestykset tuottaisivat helposti huonoja ja lyhytjänteisiä päätöksiä. Olen tästä eri mieltä. Ilmeisesti huono ja lyhytjänteinen päätös on tehty kun näin ajatteleva ihminen on äänestetty päättävälle paikalle. Minä antaisin ihmisten äänestää jopa yksittäisten kaupunginosien asioista.