Alaston muotokuva

Kanadalainen valokuvaaja Sheldon Filger on aloittanut naisille suunnatun alastonkuvauspalvelun. Toimintaa kaupataan ylellisenä lahjana naisen kumppanille sekä naiselle itselleen. Filger on tunnettu taiteellisista alastonkuvistaan ja soveltaa kokemustaan myös tilattuihin kuviin. Palvelun käyttäjiltä saatu palaute on ollut kauttaaltaan positiivista.
"Moni sanoo valmiin kuvan nähtyään tajuavansa ensimmäistä kertaa oman vartalonsa kauneuden", Filger sanoo.

Mona Kuhn

Mona Kuhnin tausta on vahvasti monikansallinen. Hän syntyi 1969 saksalaiseen sukuun Brasiliassa, opiskeli Yhdysvalloissa ja on kuvannut tunnetuimmat työnsä Ranskassa. Ne ovat alastonkuvia, jotka on otettu monien vuosien aikana nudistiyhteisössä, missä Kuhnilla on ollut tapana viettää kesänsä. Kuvissa henkii journalistinen ote. Kuvaaja on kyennyt tavoittamaan hetken tunnelman, jonka sommittelu ja valaistus eivät jää jälkeen studiokuvista.

Kuhn itse sanoo haluavansa muuttaa tapaa jolla ihmiset näkevät alastomuuden. Alastomuus ei ole hänelle abstrakteja muotoja. Se on olemassa ympärillämme ja pitää vain osata nähdä.

Eutanasia ei olekaan yksinkertainen asia

Armokuolema, eutanasia, on taas noussut julkisen keskustelun aiheeksi. Viimeksi aiheesta tehdyn tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta kannattaa sitä. Vihreiden puoluekokous asettui eutanasian kannalle kolme vuotta sitten, vuonna 2012.  Päältä päin katsoen kyseessä on yksinkertainen asia. Ihmisellä on ilman muuta oikeus hyvään elämään ja kuolemaan. Kuten Ville Niinistö kirjoitti jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa ja sitä koskeviin päätöksiin. Miksi sitten asiasta kohistaan niin kovasti?

Ystäväni Tuomas Tuure pohti blogissaan laajalti eutanasian vaikutusta yhteiskunnassamme. Suunnilleen samoista syistä vammaisjärjestö Vihreät vaivaiset otti kielteisen kannan asiaan.

Itseni ei ole tarvinnut asioita pohtia, sillä kantani on ilman muuta kielteinen. Minulla on uskonnollinen vakaumus, jonka mukaan ihmisellä ei ole oikeutta elämän päättämiseen, olkoon se sitten oma tai toisen. Kannatan saattohoidon ja kivunlievittämisen kehittämistä niin, että oikeus hyvään kuolemaan toteutuu sitä kautta. Milloin lähdön hetki koittaa on isommassa kädessä.

Tässä ollaan nyt

Kun aamulla katsoin ikkunasta kaamea näky kohtasi silmät. Suuresta osasta maailmaa on värit hävinneet ja tilalla kalmankalpea valkoisuus. Jokasyksyinen luonnonkatastrofi on taas iskenyt ja pitää maisemaa hallussaan seuraavat kuukaudet.

Kuoleeko sanomalehti. Ja entäs sitten jos kuoleekin.

Kun parikymmentä vuotta sitten ennustin sanomalehdille vaikeuksia sähköisen median puristuksessa minua pidettiin jotenkin kajahtaneena. Lehti kuuluu suomalaiseen elämänmuotoon eikä häviä mihinkään, sanottiin.

Pääsinpäs sanomaan mitä minä sanoin. YT-neuvotteluja on käyty ja väkeä vähennetty useissa lehtitaloissa, joukossa maan suurimpia ja vakavaraisina pidettyjä. Ammattiliitot ovat jo ottaneet kantaa asiaan ja pelkäävät tätä menoa koko alan häviävän Suomesta.

Tuollaiseen uhkakuvaan en usko. Sanomalehti ei ole häviämässä, sen painettu muoto kenties kylläkin. Käytäntö on jo osoittanut, että lehti pystyy jatkamaan elämäänsä sähköisessä muodossa. Tänään yksi toisensa jälkeen  painetut lehdet ovat siirtymäsä tabloid-kokoon. Se on kätevämpi käsissä ja varsinkin aamukahvipöydässä. Kahviseurana sähköinrn viestintä ei pysty sitä uhkaaman. Toistaiseksi.

Sähköinen lehti pystyy kertomaan asiat heti kun ne tapahtuvat eikä vasta seuraavana päivänä kuten paperiversio. Painetullekin lehdelle on kylllä olemassa oma tilauksensa. Sähköinen uutinen on nopea, mutta typistetty. Painettuna asian pystyy kertomaan laajemmin. Kyse onkin nyt siitä kykenevätkö lehtien kustantajat vastaamaan muuttuneisiin haasteisiin. Uskon, että siirtyminen tabloidiin on askel oikeaan suuntaan.

Painettu uutislehti tekee kuolemaa, siitä olen varma. Tulevaisuudessa kukaan ei tarvitse sitä. Kepeät mullat.

Minkkinen

Taiteellinen alastonkuvaus on Suomessa aika tuntematon käsite. Sitäkin ihmeellisempää on, että meiltäkin löytyy alalla maailmanmaineeseen noussut kuvaaja. Arno Rafael Minkkinen nousi maineeseen 70 ja 80 -luvuilla alastonkuvilla, joissa hän käytti itseään mallina ja otti kuvat itselaukaisimella. Vahvan näkemyksen myötä tuloksena persoonallisia ja ainutlaatuisia kuvia.

Eipä unohdeta huumeiden vastaista taistelua

Kannabis

 

Alkuvuonmna vihreiden keskuudesta ehdotettiin lakia muutettavaksi niin, että huumeiden käytöstä ei rangaista. Nyt näyttää siltä, että keskustelu aiheesta on jäänyt muiden asioiden, lähinnä ajankohtaisen pakolaiskysymyksen jalkoihin.  Näin ei saisi olla. Kyse on tärkeästä asiasta, jolla Suomi seuraisi yleistä eurooppalaista käytäntöä.
 
Mistä sitten on kyse. Ei huumeiden sallimisesta kuten moni äkkipikaisesti luulee. Laillistaminen ja käytön rangaistavuus ovat kaksi eri asiaa. Tarkoitus on säilyttää humeet laittomina vaikka pienimutoinen henkilökohtainen käyttö sallittaisiinkin. Poliisilta tämä vapauttaisi resursseja käyttäjien kyttäämisestä huumeiden myyjien kiinniottoon.

Jos onkin suomalaisille uusi niin asiaa on maailmalla pohdittu jo pitkään. Asiantuntijoiden suulla on todettu, ettei "käytön rangaistavuudesta ole todettu olevan mitään hyötyä". YK:n huumekomission 57. kokous totesi samoin, että huumeiden vastaisessa taistelussa käytön rangaistavuus "ei ole hyödyllisin tapa valvoa huumeiden käyttöä ja väärinkäyttöä”. Euroopan maista suurin osa on jo luopunut rangaistavuudesta tai käytännössä soveltaa lakia niin, ettei omasta käytöstä rangaista. Jos Suomi päättää toimia samoin se tekee sen muitten jälkijunassa.

Kun käyttö ei ole rangaistavaa helpottuu väärinkäyttäjien saaminen hoidettaviksi. Rangaistavuus leimaa ja syrjäyttää huumeiden käyttäjiä ja siksi vain pahentaa ongelmia. Myös HIV- ja AIDS- sekä hepatiitti-epidemiat leviävät tällä hetkellä nimenomaan tiukkaa kriminaalivalvontaa harjoittavissa maissa mm. Ruotsissa ja Venäjällä.

Erilaisia alastonkuvia

Osoitteessa http://fineartamerica.com/art/photographs/surreal+nude/all?page=3 on varsin totutusta poikkeavien alastonkuvien myyntinäyttely. Sivulle on koottu amerikkalaisia psykedeelisiä ja surrealistisia valokuvia, joissa yhdistyy taiteelliseen näkemykseen ennakkoluuloton valokuvaustekniikoiden käyttö. Vieressä valokuvaaja Tony Woodin "Nude glow".

Supeus nostaa taas päätään

Pertti Pakarinen

Stressitohtori Pertti Pakarinen oli vuosisadan lopun painoskuninkaita. Kirjoissaan hän kehitti muun muassa termin supeus, joka juontuu sanoista suomalainen kateus. Sikäli kuin oikein muistan se on tohtorin mukaan ylimääräisen hätäilyn ohella toinen päätekijä suomalaisten stressissä.

Elämme vuodenaikaa jolloin supeus on erityisen voimakkaasti mukana maamme elämänmenossa. Verokalenterit on juuri julkaistu. Vuodesta toiseen ne jakavat mielipiteet kahtia. Vaikka selvääkin selvemmin kyseessä on kansallisen kateuden ja naapureiden tirkistelyn juhlapäivä löytyy aina myös nitä jotka vetoavat mahdollisuuteen tarkkailla jakaantuvatko tulot demokratian vaatimalla tavalla. Yhtä varmasti osa ihmisistä haluaa olla näkyvästi esillä listalla ja osa haluaisi pysyä niiltä piilossa.

Nyt saattaa käydä niin, että EU:n tietosuoja-asetus saattaa lopettaa kansallisen erikoistapamme. Tai ainakin muuttaa sitä ratkaisevasti niin, että listojen henkilökohtainen avoimuus poistuu.
Näkyville jäisivät vain päättäjien ja julkisuuden henkilöiden verotiedot. Jos näin käy, siinä ollaan menossa oikeaan suuntaan. Kateuden ruokkimisella ei edistetä kenenkään asiaa.

Jokohan pantaisiin toimeksi

Kirjoitin keväällä olevani vakiuuttunut siitä,  että Nato on ainoa järkevä vaihtoehto järjestää Suomen puolustus. Meidän pitäisi jättää jäsenanomus sisään pikimmiten. Viime aikoina on väläytelty vaihtoehtona myös sotilasliittoa Ruotsin kanssa. Käytännössä se ei ole toimiva vaihtoehto. Ruotsi on kyllä tärkeä yhteistyökumppani, mutta se ei yksin riitä. Hyvä vaihtoehto, ja monessa mielessä myös ainoa järkevä, on että molemmat maat liittyvät pohjoismaiseen rintamaan ja anovat puolustusliiton jäsenyyttä. Kansainväliset asiantuntijat sanovat suoraan, että sekä Suomen että Ruotsin

puolueettomuuspyristely on jo aikansa elänyttä. Naton suunnalta on luvattu hyväksyä pikavauhtia kummankin maan jäsenyys. Kutsua ei voisi enää muotoilla selkeämmin.

Yksin me emme pärjää muuttuvassa maailmassa, se on varmaa. Emme sitä paitsi ole pärjänneet aikaisemminkaan. Jopa sisällissotaamme haettiin ratkaisu Saksasta. Jotkut sanovat, että jäsenyys olisi kallista ja maksaisi 50 miljoonaa vuodessa. Suomen puolustusbudjetti on 3000 miljoonaa, joten tuskinpa moinen jäsenmaksu tuntuu missän. Ei muuta kuin hakemus sisään.

Sally Mann

Sally Mann: Jessie 12.

Amerikkalainen kuvaaja  Sally Mann täyttää ensi vuonna 65 vuotta. Viimeksi hänen kuviaan nähtiin Helsingissä kahdeksan vuotta sitten. Mann ei päätyönään ole alastonkuvaaja, mutta sai maineen sellaisena tehdessään vuosia sitten estottoman kuvasarjan perheensä lapsista. Hän joutui maansa vanhoillispiirien silmätikuksi ja David Hamiltonin tavoin syytetyksi lapsipornosta. Lasten kasvettua Mann on muun muassa ansioitunut maisemakuvaajana. Time-lehti valitisi hänet vuoden kuvaajaksi 2001.

Yhdessä selkeän kerronnan kanssa Mannin käyttämä vanhanaikainen kuvaustekniikka tuo hänen kuviinsa mielenkiintoisen, vahvan tunnelman.

Haastetta

Suurin osa malleistani - käytännössä mitei kaikki - on ollut naisia. Syy on yksnkertainen: miehiä on vaikeaa saada malleiksi. Jotkut olisivat valmiita tulemaan seksikuviin naisen kanssa. Taiteellisiin poseerauksiin mielenkiintoa ei löydy. Niinpä tämä syksy on yllättänyt täysin. Olen päässyt kuvaamaan kolmea miestä ja useampi on ilmoittanut halukkuutensa. Olen siis päässyt hankkimaan kokemusta. Ja sitä todella tarvitaan, en ole mielestäni saanut sellaisia tuloksia joita kehtaisi näyttää kenellekään.
Muistan, että naisia kuvatessa meni ensimmäinen kymmenen vuotta ihan harjoittelun merkeissä. Vähitellen löysin kyllä oman tyylini. Ainakaan vielä sen soveltaminen miehen kuvaamiseen ei tunnu onnistuvan.
Näitä miettiessäni tulee mieleen Mapplethorpe, joka taas kuvasi enimmäkseen miehiä. En erityisemmin pidä hänen kuvaustyylistään, mutta olen aina ihaillut hänen suorasukaista ja mutkatonta tapaansa lähestyä aihetta. "Robert" tässä vieressä on eräs miehen tunnetuimpia kuvia.

Linnan kutsut peruttu!

Tarinat maahanmuutosta sen kun paranee. Tänään kuulin kerrottavan täytenä totena, että presidentinm itsenäisyyspäivän vastaanotto on peruttu maahanmuutosta aiheutuvien kulujen vuoksi.

Sopeutumisvaikeuksia

Jotkut väittävät että pakolaisia ei voi täydellisesti kotouttaa Suomeen. En ole samaa mieltä. Vaikeuksia sopeutumisessa kyllä varmaan on. Pakolaiset tulevat maailmankolkasta joka on antanut maailmalle muun muassa pyörän, kirjoitustaidon, desimaalipilkun, tähtitieteellisen tutkimuksen ja kaupunkiasumisen. Sopeutua pitää maahan joka on antanut maailmalle mämmin.

Ole reilusti rasisti

Takavuosina muuan oikeistopuolue kampanjoi iskulauseella "ole reilusti porvari".  Veitikka silmäkulmassa arvostelijat käänsivät sen muotoon "ole reilusti rasisti". Se  oli vitsi silloin. Ei ole enää. Tänä päivänä rasismi nähdään yhä enmmän vain yhtenä suuntauksena muiden joukossa. Joku on ortodoksi, joku nudisti, joku rasisti. Sen myötä rasistisia mielipiteitä ei tarvitse salailla. Ne lausutaan julki äänekkäästi ja häpeilemättä. Tottakai puhuja on sitä mieltä, hänhän on rasisti.

Mihin on unohtunut, että ei rasismi ole mikään myönteinen aate. Se on epäkunnioittavaa käytöstä ja toisen ihmisen ihmisarvon alentamista. Rasismi on ihmisyyden vastaista ja tuomitaan kaikkialla maailmassa. En voi ymmärtää, että tänä päivänä joku ilmoittaa kirkkain silmin olevansa rasisti.

Vihapuheet liittyvät kiinteästi rasismiin. Niiden levittämiseen sosiaalinen media on oiva paikka. Kirjoitin tästä viikko sitten otsikolla Aivoton mielipide on aivoton mielipide. Tarkoituksenani oli ihmetellä miksi alyttömiä möläyksiä ei saa sanoa siksi mitä ne ovat - älyttömiä möläyksiä. Ehkä tämän turhan kohteliaisuuden myötä rasismikin on päässyt nostamaan päätään. On helppo mieltää se hyväksyttäväksi asenteeksi kun ei sitä kukaan tuomitse.

Sosiaalinen media on täynnä vihapuheita ja harhaanjohtavia kertomuksia. Niiden levittäjiä ei pidä sulkea pois ystäväpiiristä tai estää linkkien levittämistä vaan sanoa suorat sanat esitetyistä mielipiteistä.

Maahanmuuttajia ei ole tarpeeksi

Viime aikojen pakolaisvyöry on yllättänyt kaikki ja saanut aikaan huikean juupas-eipäs väittelyn. Sen ohessa on unohtunut kylmä tosiasia, että Suomi tarvitsee työperäisiä maahantulijoita. Meillä oma väestö ikääntyy ja jo pitkään on tiedetty, että omin voimin emme pysty puitämään pystyssä hyvinvointiyhteiskuntaa. Se, että tulijoita pukkaa nyt rajan yli roppakaupalla, on meille onni eikä onnettomuus. Viime 25 vuoden aikana oma väestö on kasvanut yli puolella miljoonalla henkilöllä, mutta työllisten määrä vain noin 2000:lla. Tavallisella maalaisjärjellä tajuaa, että metsään mennään. Elinkeinoelämän valtuuskunnan laskelmien mukaan maahanmuuttajien nykyinen tulva ei edes ole tarpeeksi. Käytettävissä olevan kotimaisen työvoiman määrä sen kuin laskee vuoteen 2030 saakka. Se on korvattava muualta tulevalla väellä. Jo nyt moni ala on riippuvainen maahanmuuttajsta. Sellaisia ovat muun muassa liikennöiniti, siivous, rakennustyömaat ja ravintolat. Tulevaisuudessa joukkoon liittyy myös maatalous. Esimerkiksi Helsingissä jo noin puolet lähiliikenteen bussikuskeista on ulkomaalaistaustaisia.

Te jotka haluatte rajat kiinni kertokaa miten tämä ongelma ratkaistaan. Tai eihän teidän tietysti pakko ole. On olemassa myös selkeä vaihtoehto jonka mukaan voidaan toimia.  Unohdetaan hyvinvointivaltio ja annetaan elintason laskea. Itse en kyllä kannata tätä vaihtoehtoa.

Aivoton mielipide on aivoton mielipide

Toimittajalta on sanat hukassa. Olen viimeksi kirjoittanut tähän blogiin liki kaksi viikkoa sitten. En ole yksinkertaisesti tiennyt mitä sanoa. Ei niin, etteikö asiaa olisi ollut. Sitä on kaatunut päälle joka suunnasta siihen malliin, etten lopulta ole tiennyt mitä sanoa. Ennen kaikikea minut on saanut sanattomaksi ympärillä vellova pakolaiskeskustelu. Suomalaisuuteen on aina kuulunut vähempiosaisita  välittäminen ja auttaminen. Minusta se on niin eettisesti kuin moraalisestikin oikein. Se, että pakolaisia kohtaan hyökätään kiihtyvin äänenpainoin on väärin.

Pakolaisten vastustajat nojaavat yleensä puheissaan silkkaan tietämättömyyteen ja ennakkoluuloihin. Sosiaalinen media on oiva paikka niiden levittämiselle. Sieltä löytyy myös aina sopivasti tykkääjiä  joiden avulla kirjoittajan oma mielipide vahvistuu. Viime aikoina on myös tullut tavaksi ettei kirjoituksia saa arvostella kukaan joka on eri mieltä niistä. Siis jos kirjoittaja esittää idiootin väitteen sitä ei saa sellaiseksi sanoa vaikkia se sitä onkin. Kärkkäästi vedotaan sananvapauden rajoittamiseen.

Minutkin saatiin vähän aikaa uskomaan siihen, ettei vastaan kannata väittää. Se ei johda mihinkään, päinvastoin saattaa vaikuttaa vain asenteiden vahvistumiseen. Joka näin neuvoi oli väärässä Tai oli oikeassa siinä että asenteet tuskin muuttuvat. Mutta nyt tajuan että tärkeintä ei ole se, että tuo toinen saataisiin luopumaan asenteistaan. Tärkeintä on kertoa mitä mieltä minä niistä olen. Maailman on nähtävä, että Hannupekka Huovilainen ei allekirjoita näitä aivottomia mölinöitä. Ehkä se rohkaisisi muitakin tekemään samoin ja nähtäisiin, että Suomesta ei ole välittäminen hävinnyt.

Idiootilta idiootille

Paljon puhutaan digitaalisesta MV-lehdestä.Wikipedia kertoo, että kyseessä on 2014 perustettu maahanmuuttovastanen verkkosivusto. Miten sivun ympärillä vdellova kohu on syttynyt, ei muuta kun katsomaan.

Ja kuinka ollakaan sivu on juuri sellainen kuin sen maine sanoo olevan. Jonkun idiootin päässä syntyneitä juttuja joita toiset idiootit lukevat tosissaan ja siteeraavat sosiaalisessa mediassa. Tämä tosin pienellä varauksella sanottuna. Onko sittenkin kyseessä vain niin huikea parodia,  camp-huumorin kaunein kukka, jota meikäläinen ei omassa rajallisuudessaan kykene ymmärtämään. Ei tarvitse kauaa miettiä kun vataus on ei. Ei tätä voi laittaa huumorin piikkiin. Tai jos joku on sen sellaiseksi joskus tarkoiottanuit niin on epäonnistunut surkeasti. MV-lehti ei ole muuta kuin aivotonta mölinää aivottomille lukijoille.

Miksi lakkasimme keskustelemasta

Kun kaksi ihmistä keskustelee molemmt esittävät mielipiteitä, kuuntelevat toisen mielipititä ja niiuden pohjalta taas esuittävät omia mielipiteitään. Eli keskustelu on näkemysten vaihtoa, jonkia aikana saattaa myösm syntyä kokonaan uusia näkemyksiä. Perinteisesti tuo keskustelu on ihmisten puhetta toisilleen. Omiin näkemyksiinsä saa palautteen heti paikan päällä kun keskustelu etenee omalla painollaan. Facebookin myötä keskustelun oloemus on muuttunut. Omaan mielipiteeseen saa odottaa vastausta päivän tai parikin. Joka tapauksessa niin kauan, että mistään perinteisestä keskustelusta ei voi puhua. Ehkä oikeammin on kyse vain mielipiteitten kertomisesta.

Ja kelle tuo mielipide sitten kerrotaan. Nimitys sosiaalinen media johtaa rankasti harhaan. Facebookissa välitetään viestejä omalle, tarkkaan valitulle kaveripiirille, jonka joukosta todennäköisesti löytyy runsaasti samalla tavalla ajattelevia. Oli mielipide kuinka omituinen tahansa aina löytyy niitä jotka painavat tykkää-nappulaa. Tai kirjoittavat jutun jatkoksi eri sanoin oman samanlaisen mielipiteensä. Ja tätä omissa ryhmissään huutamista sanotaan tänään keskusteluksi.

Eli oikeastaan olemme lakanneet keskustelemasta. Facebookissa haetaan vain vahvistusta omille näkemyksille, muunlaiset mielipiteet eivät kiinnosta. Millaiseksi maailmamme on muuttumassa kun keskustelun taito häviää?

Sananvapaus ja sanomisen vapaus

Lehdet rajoittavat digijulkaisujensa juttujen kommentointia. Tämä on heräättänyt sosiaalisessa mediassa huolta sananvapaudesta. Sosiaalinen media juuri on nostanut mielipiteiden julkaisemisen

aivan uudelle tasolle. Ennen kirjoittelun kohteena olivat sanomalehtien yleisönosastot. Ne olivat - ja ovat varmaan yhä - tarkkaan valvottuja. Mikä tahansa teksti ei päässyt läpi, sen piti olla sekä asiallinen että mahdollisesti lehden linjaan sopiva. Samaa valvontaa on harjoitettu mahdollisuuksien mukaan radion puhelinohjelmissa. Toimituksilla on listat numeroista, joista tuleviin soittoihin ei vastata.

Näin on siis aina ollut, miksi somen keskusteluissa nyt huolestutaan sananvapaudesta. Jälleen kerran keskustelun sai liikkeelle maan suurin lehti. Se haluaa rajoittaa yleittömäksi paisunutta vihakirjoittelua sulkemalla komenttipalstat vähäksi aikaa. Eli uskalsi tehdä ääneen sen mitä kaikkialla on tehty jo vuosikaudet - valvottu kommentteja. Tätä monien on vaikeaa ymmärtää. Sananvapaus ei tarkoita sitä, että kuka tahansa saa sanoa julkisesti mitä ja miten tahansa. Lain mukaan myös lukijalta tullut komentti on lehden sisältöä, josta lehti ja sen päätoimittaja kantavat vastuun. Aivan samoin kuin lehti julkaisee vain tilaamiaan kirjoituksia se julkaisee vain sellaisa mielipiteitä joista on valmis vastaamaan..

Apua! Joka seitsemäs meistä on rasisti

Suomen Kuvalehden teettämä laaja tutkimus suomalaisten asenteista on järkyttävää luettavaa.
Vastauksista on selvästi pääteltävissä, että joukossamme elää 700 000 rasistia. Mielenkiitoinen esimerkki on kysymys afrikkalaisten henkisistä taidoista. Mustien afrikkalaisten henkiset kyvyt ovat heikommat kuin länsimaissa elävän valkoisen rodun. Näin ajattelee useampi kuin joka seitsemäs suomalainen.

Näin ei ole aina ollut. Miten tähän on tultu?

Vammaiset pysykööt poissa

Olin menossa normaalille sunnuntaikahville Lahden stamaan. Kaukaa jo näkyi, että huvipuisto oli pysähtynyt vuotuisella kierrokselaan paikalle. Viime vuonna vammaisten pääsy alueelle oli hoidettu hyvin, joten samaa odotin nytkin. Toisin kävi.

Heti ensiksi olin iloinen siitä, että olin liikkeellä invamopolla. Parkkipaikkoja ei nimittäin ollut. Invapaikat oli annettu huvipuiston koneille eikä korvaavia paikkoja ollut. Itse alueelle pääseminen ei ollut yhtään helpompaa. Jo ennen varsinaista satama-aluetta jalkakäytävien kulkurampeilla oli  sähkökaapeleita estämässä kulkua. Paksuja kaapelinipuja oli myös itse alueella varustettuna vain joissakin paikoin ylikulkusilloilla. Aikani kierreltyäni aluetta löysin nurkkauksen, jossa nippu oli sen verran ohuempi että pääsin vauhdilla moponi kanssa sen ylitse.

Sain siis juotua kahvit tutussa kahvilassa. Kauhean pitkään ei tehnyt mieli viipyä, sillä myös invavessaan oli sisäänpääsy tukittu paksulla kaapelinipulla.

Esimerkkivaltio

Olen aina kokenut perussuomalaisten pakolaisvastaisuuden epämiellyttävänä. Toni Seppäsen Facebook-kirjoitus pani tutustumaan tarkemmin asiaan. Persujen tapaan Tonilla on yksnkertainen konsti npakolaiasongelman ratkaisemiselle: pannan portit kiinni kun vielä ehditään. Tässä meillä menee sukset ristiin. Olen tasavallan presidentin kanssa samaa mieltöä. Sivistysbvaltiona velvollisuutemme on auttaa niitä, joilla menee huonostyi. Se ei tarkoita sitä että kasvava pakolaisvirta pitäisi hyväksyä. Oieampi ratkaisu kuin sulkea portit on pyrkiä selvittämään pakolaisvirransyyt ja puuttua niihin. Ei kukaan lähde huvikseen pois kotoaan tuntemattomiin oloighin. Mutta siihen saakka kun ratkaisu löytyy autetaan nitä, jotka apua tarvkitsevat. 

Asioita miettiessäni keksin myös mikä on periaatteellinen ero Tonin ja minun suhtautumisessa pakolaisiin. Tonille pakolaisuus on talouskysymys, minulle inhimillinen kysymys. Toni on nuori enkä tiedä kuinka paljon tuntee Suomen historiaa. Huonoina aikoina meiltä lähti pakolaosia ulkomaille maan pienen koon  huomioon ottaenn uskomaton määrä. Pelkästään naapuriin Ruotsiin muutti ytli 300 000 swuomalaista. Kun kaikki maat otetaan  lukuun  meitä on ulkomailla noin miljoona. Aika hyvin tuolloin alkle viisimiljoonaiselta kansalta. Eikä ulkomaille lähdetty sotaa tai vainoja pakoon, vaan työn ja leveämmän leivän toivossa. Elintasopakolaisia siis. Ulkomaille muuttaneiden määrässä Suomi on kansainvälinen esimerkkivaltio.

Mielenkiintoista on, että Toneja tuntuu löytyvän joka maasta. Näin esimerkiksi kirjoitti osa amerikkalaista lehdistöä suomalaisista maahanmuuttajista:  Luolamiehen kaltainen puuttuva linkki evoluutiossa. Ahkeria kaivostyöläisiä mutta lähtevät turhan innokkaasti työnväenliikkeen riveihin. Karkotettava yhteiskuntaan sopimattomuutensa takia. 

Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta yhtä nerokkaita kaupunkilegendoja on suomalainen maahanmuuttokeskustelu tulvillaan. 

Ymmärrettävää kieltä, vai

Laitoin tänään tämän tekstin Facebo0okin keskustelupalstalle:

Teveydentilani haittaa yhä enemmän kirjoittaqmista. Kun sormet eivät tottele niin ei9vät tottele.Olen kyllästynyt siihen, etytä kun kirjo0itan viisi minuuttia saan toisety viisi minuuttia korjata tekstiä. Olen uhitellutg tällä aikaisemmmnikin, mutta nyt totweutan sen. Enrupea korjailemaAN tekstiä vaan annan sen olla sellaissena kuin se sprmiostani tulee.m Koittakaa kestää!

Niin että samat terveiset tän nekin!

Mihin hävisi välittäminen

Sosiaalinen media on täynnä vihaisia kommentteja. Etenkin niitä löytyy maahanmuutta- jista, jotka suoraan sanottuna halutaan heittää ulos Suomesta. Sama sitten onko kyse ahkerasta yrittäjästä vai työttömästä työnhakijasta yhtä kaikki, heitä ei tähän maahan tarvita. Mielipiteitten tukena leviää mitä villeimpiä kaupunkilegendoja mielettömistä tavoista, joilla  yhteiskunta mamuja (maahanmuuttajia) hellii. 

Pitkään ajattelin, että kyse on jonkinlaisesta muukalaisvihasta. Ystäväni Laura Heinonen avasi sitten kommentissaan uuden näkökulman. Kyse on silkasta itsekkyydestä. Ei kyetä asettumaan toisten asemaan kun ajatukset täyttää pelko omasta menettämisestä. Mamut vievät kaiken.

Sosiaalinen media ruokkii tätä harhaista käyttäytymistä. Keskustelu pyörii kaveripiirissä josta aina löytyy tykkääjiä hulluillekin mielipiteille. Toisaalta harva uskaltaa sanoa kirjoitusta idiootiksi silloinkaan kun aihetta olisi. Kirjoittelu samanhenkisten seurassa ei täytä keskustelun tunnusmerkkejä.

Suomalaiset ovat aina osanneet asettua heikommassa asemassa olevien asemaan. Mihin nyt on hävinnyt tuo välittäminmen?

Sittenkin sankari?

Soini teki vuosisadan takinkäännön ja horjutti taas kerran ihmisten luottamusta politiikkaan. Paitsi lähimmän kannattajakunnan uskoa johtajaan, jota ei näköjään helpolla saada horjutettua. Tekoa tarkemmin pohdittaessa tulee kuitenkin yllättävääån tulokseen. Soini saattoi pelastaa Suomen maineen EU:ssa.

Jos persut olisivat tehneet niinkuin ennen vaaleja uhosivat Suomesta olisi lähtenyt maailmalle ilomoitus, että Kreikka-tukipakettiin ei osallistuta. Todennäköisesti unionissa olisi jouduttu turvautumaan kriisitilanteen sääntöihin ja maa olisi joka tapauksessa pakettinsa saanut. Suomen maine olisi kuitenkin saanut kunnon kolauksen. Yhteistyökumppani olisi nähty häirikkönä jossa sisäpolitiikka hallitsee ulkopolitiikkaa. Pelottaa ajatella miten tämä olisi vaikuttanut Suomen omiin hakemuksiin. Lyhyesti sanottuna Soini teki tässä esimerkillistä työtä ja asetti maan edun puolueen edun edelle.

Mutta tekikö sen tietoisesti vai vahingossa omaa hallituspaikkaansa varjellessaan. Sitä emme koskaan saa tietää. Maan maine kumminkin pelastui.

Soini teki karhunpalveluksen

Ensi alkuun seurasin Soinin puuhia Perussuomalaisten johdossa lievästi huvittuneena näkemään

miten puheenjohtaja keplottelee itsensä kuiville vuosisadan takinkääntötempusta. Mutta sitten alkoi vähitellen suuttumus nostaa päätään. Minulta Soini ei ole huijannut ääntäni, mutta joka viidenneltä suomalaiseltaa äänestäjältä kyllä. Ihmisillä pakkaa olemaan poliitikoista selainen käsitys, että ennen vaaleja annetaan jos mitä lupauksia jotka sitten petetään kun valtaan on päästy. Tiedän, että tätä ei voi yleistää, toisenlaisiakin esimerkkejä on. Soini kumminkin veti jalat alta kaikilta jotka ovat yrittäneet pitää yllä enemmän todellisuuteen nojaavaa kuvaa poliittisesta elämästä. Persujen johto ja samaa rataa koko eduskunhtaryhmä käänsivät takkia yhdessä yössä täydet 180 astetta. Ja tekivät samalla karhunpalveluksen koko järjestelmälle. Kuka enää uskoo poliitikkojen puheisiin.

Persuissa kuohuu

Tapaus Immonen ei ota laantuakseen. Kyselyjen mukaan osa perussuomalaisista tuomitsee hänen puheensa kun taas huomattava osa hyväksyy ne. Soini oli asiasta pitkään hiljaa kunnes astui ulos kaapista ja sanoi puolueensa tuomitsevan rasistiset teot. Ja sanoi myös, että puolueessa ei ole rasismia. Siinä Soini oli väärässä. Puolue ei ole mikään itsenäisesti ajatteleva olento joka tekee omia päätöksiä. Puolue koostuu jäsenistään. Jos jäsenten joukossa on rasismia, on sitä silloin myös puolueessa. Puheessa Soini ei selkeästi sanoutunut irti Immosesta, joten ajatukset jäivät itämään. Perussuomalaisessa puolueessa on rasismia.

Minusta näyttääå siltä, että Perussuomalaiset on hitaasti vajoamassa sisäisten ristiriitojen suohon,. Siihenhän Soinikin jo varautui hallitusneuvotteluissa kun varmisti ettei puolue menetä rahojaan vaikka jakautuisikin. Ulkoministerimme on taitava taktikko. Hyvässä muistissa ovat hänellä varmasti
ajat puoluesihteerinä SMP:n tehdessä kuolemaa. On todennäköistä, että Soini tästäkin tilanteesta selviää. Kuinka hän sen tekee on mielenkiintoista nähdä.

Suomessa leviää neekeritauti

Tämän päivän Suomessa ei saa sanoa neekeriä neekeriksi eikä mustalaista mustalaiseksi. Tuota neekeriasiaa en ole koskaan ymmärtänyt. Tapa tulee Amerikasta, jossa neekeriksi kutsuminen on pahimman lajin loukkaus. Sieltä tapa välttää sanaa on sitten levinnyt meillekin. Monikaan ei varmaan ole pysähtynyt miettimään miksi. Neekeri ei koskaan ole ollut haukkumasana meillä. Menneinä aikoina esimerkiksi uutisoitiin Martin Luther Kingistä etuliitteellä neekerijohtaja. Ei kyllä uutisoitaisi enää. Mustalaiseksi kutsuminen on sitten eri juttu. Tuolla sanalla on meidän kulttuurissamme negatiivinen sävy. Eli parempi opetella puhumaan romaneista.

Suomessa leviää tällä hetkellä tapa keksiä kiertoilmauksia sanoille ja välttää sanomasta asioita suoraan. Koska tämä muistuttaa neekeri-sanan turhaa karttamista kutsun ilmiötä neekeritaudiksi. Siihen kuuluu, että puhutaan monikulttuurellisuuden vastustamisesta, maahanmuuttokriitisyydestä tai vapaaehtoisesta asejärjestöstä sen sijaan että sanotttaisiin rasismi ja natsit. Keskustelutaito ei ole ollut koskaan tämän kansan vahva puoli. Neekeritaudin myötä tilanne tuskin on paranemaan päin.

Nyt ollaan väärillä jäljillä

Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen kohautti äskettäin monikulttuurellisuutta arvostelevalla kirjoituksellaan. Tekstiä vastustettiin jopa 15 000 hengen mielenosoituksella Helsingissä. Itse olen mielenosoittajien kanssa samaa mieltä. Teksti oli vastenmielinen ja siinä ehdotettiin vastenmielisiä asioita.

Perussuomalaisten joukosta on löytynyt kirjoituksen ymmärtäjiä ja puolustelijoita. Yleisin selitys on, että Immosta on ymmäretty väärin. Hän tarkoittaa monikultturellisuudella aivan eri asiaa kuin mitä julkisuudessa yleensä tarkoitetaan. Tuohon sanon, että kukkua kanssa. Jos kansanedustajan asemassa oleva ihminen kirjoittaa jostakin asiasta julkisuudessa voi olettaa, että hän tarkoittaa juuri sitä miltä teksti kuulostaakin.

Nyt vastustajat ovat ottaneet seuraavan askeleen ja keräävät nimiä adressiin Immosen poistamiseksi eduskunnasta. Tässä he puolestaan ovat menneet väärille jäljille. Suomalaisilla on juuri sellainen eduskunta jollaisen me ansaitsemme. Siis vapailla ja demokraattisilla vaaleilla valittu. Edesmennyttä tohtori Virolaista vapaasti siteeraten kansa on Immosen valinnut ja pulinat pois.

Monikulttuurielämää

Kansainvälisyys on aina vaikuttanut suomalaisessa arkielämässä. Moni asia on niin tuttu että emme

edes huomaa sen ulkomaista alkuperää. Kuten esimerkiksi ruotsalaisten sotilaiden Tiibetistä tuoma mämmi tai länsinaapurista omittu hernekeitto. Tänä päivänä elämä vilisee ulkomailta opittuja asioita kuten tango, kahvi, pitsa, kebab, pasta, chili, wokki, ketsuppi, kookosmaito, shampoo, nuudelit, viski, limetti, inkivääri, sushi, carry, pops, smoothie, whoopie ja macaron. Nämä nyt tulivat ensimmäisinä mieleen, suurin osa ruokia. Mutta kyllä ulkomaalaisten näkyvyys koko ajan kasvaa muutenkin. Varsinkin sitä myöten kun kaikki työt eivät enää kelpaa suomalaisille samoin kuin ulkomaalaisten pitää tulla pitkien matkojen takaa poimimaan meille omat marjamme metsästä. Televisiota eivät hallitse kotimaiset sarjat enempää kuin tanssilattioita suomalaiset kansantanssit. Kotimaisia urheilulajeja ei ole kuin muutama. Tässä nyt muutamia asioita jotka tulivat ensimmäisinä mieleen. Mutta totuus siis on, että elämämme olisi aika lailla erilaista jos Suomi ei olisi avoin maa. Ne jotka puhuvat monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa vastaan eivät tiedä mitä tekevät.

Minneapolis näyttää esimerkkiä

Kun kaupungissa rakennetaan asuntoja puhutaan samalla niin sanotuista autojen velvoitepaikoista.Tämä tarkoittaa sitä, että asunnon ostajalle on voitava osoittaa paikka mihin pysäköidä autonsa. Eikä tuo velvollisuus ole ainoastaan asuntojen rakentajilla. Esimerkiksi juuri Lahdessa valmistunut toriparkki täyttää uuden messukeskuksen velvoitepaikkatarpeen.

Uutinen Minneapolisista kertoo, että siellä on otettu rohkea askel velvoitepaikkojen kanssa. Kaupunki on päättänyt, että talot jotka rakennetaan hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle, vapautetaan velvoitepaikkojen järjestämisestä. Tämän uskotaan vaikuttavan merkittävästi asuntojen hintoihin. Samoin kuin hillitsevän yksityisautoilua kaupungissa.

Hyvä päätös, jonka uskon saavan seuraajia muuallakin. Tosin ei Lahdessa. Meillä ei ole noita hyviä joukkoliikenneyhteyksiä.

Vähemmistöjen oikeuksista ei tarvitse välittää

Haluatko että Suomi on oikeusvaltio. Haluatko että täällä kaikilla on samat kansalaisoikeudet. Tuntuu itsestään selvältä, että molempiin kysymyksiin on vastaus myönteinen. Vaan eipä ole kaikkien mielestä. Yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut aloitteen, jossa halutaan kieltää naimisiin meneminen yhdeltä ihmisryhmältä. Jos tuo ryhmä olisi vaikkia poliisit tai juutalaiset niin asiasta nousisi varmasti toisenlainen kohu. Mutta kun halutaan kieltää avioliitto seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvilta moni pitää sitä oikeana päätöksenä. Kuten olen täällä moneen kertaan kirjoittanut, niin mielestäni
homoliittoa ei pitäisi kutsua avioliitoksi vaan sille olisi hyvä olla toinen nimi. Mutta itse liittoa en vastusta. Kyllä tässä maassa jokaisella on oltava oikieus  mennä naimisin sen ihmisen kanssa jota rakastaa. Muuten on turha puhua mistään kansalaisten tasa-arvosta.

Hei, missä mennään

Kun seuraa Krekka-neuvtteluiden reaktioita täällä Suomessa tulee mieleen opetus jonka sain radion vanhemmalta toimittajalta urani alkuvaiheessa: muista poika että kuulija on tyhmä. Tällä hän ei tahtonut halventaa tai aliarvioida kuulijoita. Muistuttipahan vain siitä tosiseikasta, että jos jokin voidaan ymmärtää väärin niin se ymmärretään väärin. Tai että kuulija tekee johtopäätökset aina niinkuin parhaaksi näkee, esitettiin sitten millaisia tosiseikkoja tahansa.

Koko Kreikan avustushomma on melkoinen tapahtumaryteikkö. Ainakin minä olen jo suosiolla nostanut kädet pystyyn monessa asiassa. Minulla on muutakin tekemstä kuin yrittää keskittyä kansainvälisen politiikan kiemuroihn. Mutta kun kaikelta ei voi ummistaa silmiään - enkä varman ole järkevää yrittääkään - nousee mieleen juuri tuo mitä edellä kirjoitin. Ei ne muutkaan jaksa keskittyä asioihin ja kiireessä vedetään sitten omia johtopäätöksiä Niinkuin nyt meneillään olevasta lisälainan neuvotteluista. Kiivaimmat heittävät vihaisia kommentteja sosiaaliseen mediaan ettei Suomen pidä antaa rahaa ulkomaille kun niille on tarvetta täällä kotimaasssakin. Eivätkä näe sitä seikkaa, että Suomi on lainan takaaja, ei maksaja. Tai on ainakin niissä suunnitelmissa joiden mukaan edetään silloin kun tätä kirjoitan. Ja Kreikka-neuvotteluissahan asiat voivat kääntyä hetkessä päälaelleen.

Joka tapauksessa asian opetus on tämä: harva niistä jotka pitävät kovinta meteliä todella tietää mistä on kyse. Olen sen verran fiksu että uskon tuon pitävän paikkansa myös minun kohdallani.

Suomen pitää päättää

EU:n arvostelijoiden mukaan Suomea johdetaan Brysselistä käsin eikä Suomella ole sananvaltaa EU:n asioissa. Käydyt Kreikka-neuvottelut osoittivat aivan toista. Suomi piti tiukkaa linjaa lisälainan antamista vastaan ja nousi asiassa kansainvälisiin otsikoihin. Tätä kirjoitettaessa pallo on väliaikaisesti siirtyunyt Kreikan hallitukselle ja parlamentille, jonka jälkeen lainapuheita taas jatketaan. Jos Suomi ei taivu asiassa se merkitsee suurella todennäköiosyydellä Kreikan lentämistä ulos eurosta. Sääntöjen mukaan lainapäätökseen tarvitaan kaikkien EU-maiden yksimielinen päätös. Suomi ei siis ole sivustakatsoja, vaan istuu nyt aika paljon päättäjän paikalla.

EVM:n säännöt sisältävät kuitenkin kriisipykälän, jonka mukaan hätälainaohjelma voidaan päättää määräenemmistöllä. Tähän ryhdytään, jos komissio ja Euroopan keskuspankki katsovat sen olevan rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta tärkeää. Monet kansainväliset asiantuntijat ovat sitä mieltä, että mahdollisen Kreikan eron vaikutuksia on liioiteltu. Päinvastaisiakin mielipiteitä toki on, mutta hätälainaohjelman käyttö ei joka tapauksessa näytä yhtään itsestään selvältä.

Mitäkö mieltä olen tästä kaikesta. Sitä mieltä, että kyllä pulassa olevaa pitää koittaa auttaa. Jos muut haluavat vielä kerran ojentaa käden Kreikalle niin ei se anna meistä kovin ruusuista kuvaa jos jatkamme häiriköintiä sitä vastaan. Jos jonain päivänä olemme itse avun tarpeessa niin miten meihin mahdetaan silloin suhtautua.

Uusinmnat on ok

En ymmärrä miksi jotkut moittivat kesän tv-ohjelmia ja valittavat uusintojen määrästä. Itse nautin joka päivä Batmanista, Columbosta, Poirotista ja Villistä Pohjolasta.

Avioliittolailla esteitä

Olen mielestäni tehnyt selväksi kantani tasa-arvoiseen avioliittoon. Mielestäni jokaisella on oltava tässä maassa oikeus mennä naimisiin sen ihmisen kassa jota rakastaa. Ainoa mitä olen kritisoinut on liiton nimi. Toivon, että sille keksittäisiin oma nimi ja avioliitto tarkoittaisi jatkossakin aina miehen ja naisen välistä liittoa. Vähän samaan tapaan kuin ennen puhuttiin susipareista kunnes joku keksi hyvän sanan avoliitto.

Mutta olkoon nimi mikä tahansa on laki törmännyt toteutamisen esteisiin. Edellinen eduskunta hyväksyi lain, mutta sen toteuttaminen jäi seuraavalle eli nykyiselle edustajajoukolle. Nykyhallituksen oikieusministerinä on perussuomalainen  Jari Lindström. Perussuomalaiset ovat lakia vastaan. Monet sanovatkin estävänsä lain toteutumisen.

Estäminen on kuitenkin mahdotonta. Eduskunnalla on asiassa ylin päätösvalta. Kun laki on hyväksytty niin se on hyväksytty. Lindströmillä on nyt pähkinä purtavana miten hän esitelee lain jota itse ja oma puolueensa vastustaa. Mielenkiintoista nähdä millaiseen ratkaisuun perussuomalaisten piirissä päädytään.

Ei voi olla totta!

Vajaa viisi vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että joka neljäs nuori suomalaismies ja joka viides nuori nainen uskoo, että hiv tarttuu hyönteisen pistosta! Anna mun kaikki kestää! Eikä siinä kaikki. Tänä päivänä tilanne ei ole parantunut, päinvastoin. Sama ajattelu on saanut lisää jalansijaa myös naisten keskuudessa. Heistäkin neljännes uskoo nyt hyönteisteoriaan. Suomessa ajatellaan myös yhä vahvasti, että hiv on huumeiden käyttäjien ongelma. Kaikkiaan maassamme arvellaan olevan 700 ihmistä, jotka ovat autuaan tietämättömiä hiv-tartunnastaan! Maailmalla kehitys kulkee toiseen suuntaan. Esimerkiksi monilla alueilla Afrikassa taudin leviäminen on saatu kuriin tehokkaalla jatkuvalla valistamisella.

Suomi on siis luisumassa entisten Itä-Euroopan maiden joukkoon, joissa aidsin kasvu yhä jatkaa etenemistään. Kyse on aika yksinkertaisesta tiedosta, miksi ei sitäkään saada perille. Maailmalla HIV on yhä useammin marginaalissa elävien ihmisten ongelma. Jos Suomessa tietämys on yhä tätä luokkaa kuin kyselysisä on käynyt ilmi, niin Suomessa se on pian valtaväestön tauti. Kyselyjen tulosten pitäisi nyt soittaa kelloja ja kovaa!

Niin helppo on unohtaa...

Puolet lapsista aliravittuja, neljäsosa orpoja. Lasten yleisin kuolinsyy pilaantuneen maidon aheuttama ripuli. Kolmen kärjessä myös tuberkuloosi ja riisitauti. Kaikesta on pulaa kenkiä myöten. Onko kyseessä tämän päivän Afrikka tai sotaa käyvä maa josta Suomeen pyrkii pakolaisia. Ei. Kyseessä on Suomi vain vajaa sata vuotta sitten. Kansainvälisestä avusta riippuvainen maa ja eräs Unicefin ensimmäisiä avustuskohteita. Kun tänä päivänä moni katselee pitkin nenänvartta maahan pyrkiviä pakolaisia ja maahanmuuttajia kannattaa muistaa, että meillä on velka maksettavana.

Hyvä ensivaikutelma

Vietin sunnuntain aamupäivän asentamalla Windows 10 koneeseen..Muusta en vielä tiedä, mutta ainakin tämä Windows on nopea. Joskus tuntuu kuin olisi saanut uuden koneen.

Minä - piilokommunisti

Nuori Vihreiden jäsen - muistaakseni Pohjois-Karjalast tai jostain sieltä päin - päätti ehdottaa puoluekokoukselle, että Suomen lipun käyttöä koskevat erityissäädökset kumottaisiin. Lippua olisi mahdollista käyttää vapaasti haluamallaan tavalla esimerkiksi taideteosten yhteydessä tai osana tarvitsematta pelätä ranhaistusta lipun halventamisesta. Tämä tietysti oli namipala lehdistölle samoin kuin sosiaaliselle medialle. Eivätkä arvostelijat kovin tarkkaan alkuperäistä Kalevan uutista lukeneet. Hyvin pian  kyse ei ollut enää nuoren ehdotuksesta puoluekokoukselle vaan koko Vihreän puolueen epäisänmaallisuiuidesta ja salatuista tarkoitusperistä. Eräässäkin kirjoituksessa todettiin, että Vihreän liiton salainen piilokommunismi pääsi nyt ehdotuksen myötä vuotamaan julki. Niin että varokaa nyt kun näitä tekstejä luette. Minä yritän kaataa laillisen yhteiskuntajärjestyksen.

Tästä alkaa kesä

Kävin satamassa sunnuntaikahvilla, joten tuli kesäkin avattua virallisesti. Kova tuuli sai varjossa tuntumaan viileältä, mutta onneksi seuralaisilla oli lämpöiset ajatukset.

Aivopelit

Suomalaiseen televisioon  on ilman sen suurempaa kohua hypännyt mainio sarja Aivopelit (Brain Games). Ohjelma tarkastelee tieteen silmin tavallisen ihmisen kielellä arkielämän tilanteita. Aivojemme toiminta on hämmästyttävän monipuolista, mutta ei aina niin suorasukaista kuin voisi luulla. Joskus aivomme jopa aivan tietoisesti pettävät meitä.

Ohjelma on erittäin viihdyttävä esitellessään aivotoimintamme ihmeellisyyksiä. Sarja tuo katsojan hämmästeltäväksi tukuttain outoja, hämmentäviä sekä hauskuttavia ilmiöitä. Tänä päivänä kaiken taakse kätkeytyy vakava pohjavire. Esimerkiksi kuvankäsittely ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin nyt. Mihin lehdissä tai televisiossa nähtyyn voimme luottaa? Aivopelit vielä näyttää ettei kuvaa tarvitse suoranaiseti muuttaa kun aivomme jo saadaan tulkitsemaan se aivan eri tavalla. Ja ilman, että itse tiedostamme sitä.

Medialukutaito pitäisi olla oppiaineena koulussa. Ja näyttää Aivopelit-ohjelma kaikille lukiolaisille.

Matkailun kokemusasiantuntija

Lupauduin puhujaksi vammaisten matkailutapahtumaan Helsinkiin. Siinä yhteydessä sain myös uuden tittelin. Minut on merkitty ohjelmaan nimikkeellä matkailun kokemusasiantuntija. Varo vain ylipiäjohtaja, rinssieversti, kiljuvan karhun komentaja, kuun varakuningas, Suezin sulttaani ja avaruusmarsalkka Pekka Lipponen. Perässä tullaan.

Ryhdytään satsaamaan aurinkovoimaan

Olen jo vuosikaudet käyttänyt kotonani tuulella tuotettua sähköä. Alusta asti olen kuitenkin uskonut, että tulevaisuuden ratkaisu piilee auringossa. Aurinko on suunnaton enrgian lähde. Yksistään maahan ja veteen imeytyy tällä hetkellä aurinkoenergiaa määrä, josta tunti riittäisui koko ihmiskunnalle vuodeksi. Puuttuu vain tekniikka.

Tekniikka kehittyy kaiken aikaa. Jo nyt Suomessa on mahdollista saada ja varastoida aurinkoenergiaa saman verran kuin esimerkiksi Saksan korkeudella. Vastoin yleistä luuloa talvemme ei ole este. Nykyiset aurinkopanelit toimivat talvelven viileydessä paremmmalla hyötysuhteella kuin kesällä.

Kun kävin pari vuotta sitten Saksassa paneeleja oli lähes joka talon katolla. Erityisesti oli hyödynnetty isot julkiset rakennukset. Hallituksen jäsenenä yritin saada paneeleita myös juuri remontissa olevan Lahden suurhallin katolle. Kun jäin pois hallituksesta haudattiin näköjään ehdotukseni saman tien. Remontti valmistui, ja paneeleja ei näy.

Valtion kannattaisi nyt alkaa tosissaan tukea aurinkovoiman rakentamista. Tuulivoimalat ovat saaneet osakseen runsaasti kritiikkiä. Aurinkovoimala tuskin häiritsee ketään.

Eroon mopoautoista

Tämä teksti on alun perin julkaistu kolme vuotta sitten. Tänään mikään ei ole muuttunut - valitettavasti. Lähtisin mielellään mukaan kansalaisaloitteeseen missä vaaditaan mopoautolta samanlainen ajokortti kuin muiltakin autoilta. Tässä alkuperäinen teksti:

Tien tukkojahan ne ovat, selvä se, mutta se nyt ei minua niin paljon häiritse. Itselläni kiireet loppuivat kymmenen vuotta sitten eikä näköpiirissä ole että olisivat tulossa takaisin. Mutta mutta. Alusta asti minusta on ollut vähintään arveluttavaa että mopokortin turvin pääsee ajamaan autolla muun liikenteen sekaan. Pari tuoretta tapausta tämän päivän uutisissa pitäisi herättää kenet tahansa. Turussa 15-vuotias tyttö kuskasi mopoautossa viittä (!) samanikäistä matkustajaa. Poliisin pysäyttäessä kuorman kuski puhalsi melkein promillen lukemat. Aikaisemmin pysäytettiin Kuusamossa mopoauto jonka sisältä ahtautui ulos kahdeksan nuorta (siis mopoauto on rekisteröity kahdelle). Humalaisesta porukasta kaksi myönsi myös ajaneensa autoa.

Yhä edelleen ja yhä enemmän olen sitä mieltä, että mopoautot pitäisi kokonaan kieltää tai sitten vaatia kuskilta normaali ajokortti.

Hyvin tehty ja tarpeeton

Toriparkki on valmis, eikä yhtään hullumpi toteutus. Erityisesti olen iloinen, että sain läpi kaksi

toivomustani. Sisäänkäynti on tarpeeksi korkea myös erikoisautoille ja torin säilyminen elävänä on pyritty huomioimaan. En kuvittele, että minä olisin saanut nuo muutokset aikaan, varmasti niistä ovat muutkin olleet huolissaan. Mutta pääasia tietysti on, että ne on tehty. Tuossa torin säilymisessä otettiin oppia muiden tekemistä virheistä. Mikkelissä torikauppa näivettyi kun parkista pääsee suoraan maanalaisia käytäviä pitkin lähiseudun kauppoihin. Lahdessa käytäviä ei ole, vaan kaikkien on kuljettava torin kautta. Tulevaisuus näyttää toimiiko idea. Ensimmäisen viikon kokemukset lupaavat hyvää.

Olen ollut jääräpäisesti pysäköintikellarin rakentamista vastaan.Voisiko tästä päätellä, että olen muuttanut mieltäni. Ei. Toriparkin taakse saatiin valtuuston enemmistö selittämällä parkin tarve aina kuulijalle sopivalla tavalla. Samalla saatiin pidettyä syrjässä todellinen syy, johon verorahoja olisikin ollut hankalampi saada. Toriparkkia tarvitsevat rahapiirit, jotka rakentavat keskustaa. Keskustassa on meneillään sekä uudisrakentamista että vanhojen rakennusten saneeraamista asumiskäyttöön. Joka asunnolle on kyettävä osoittamaan pysäköintipaikka, puhutaan niin sanotuista velvoiteparkeista. Ja niiden luominen keskustaanhan ei olekaan mikään yksinkertainen eikä halpa juttu. Ellei sitten onnistuta vaikuttamaan niin, että yhteiskunta päättääkin sattumalta tehdä pysäköintikellarin,  josta rakennusfirmat voivat vain vuokrata sopivasti paikkoja. Toriparkin  rakentamisessa tehtiin kymmenien miljoonien tulonsiirto ympäröivien kaupunginosien asukkailta keskustan asumisen tukemiseen ja rakennuttajien taskuun.

Toriparkki on hyvin tehty ja toimiva. Mutta ilman sitä olisi Lahdessa tultu toimeen ja voitu käyttää rahat muihin tarkoituksiin.

Meillekin reilut listavaalit

Suomessa äänestetään henkilöä. Tästä seuraa kaikenlaista sotkua. Muun muassa vaalitouhu on niin kallista, että vain varakkaat voivat ruveta ehdokkaiksi. Usein kuulee sanottavan, että kansanedustajat eivät ymmärrä köyhien asemaa. Mitenkäs ymmärtäisivät kun ei joukossa köyhiä ole. Ja kun vaalikampanja maksaa niin tarvitaan myös monenlaista valvontaa siihen mistä nuo rahat on saatu. Oma ilmiönsä ovat vielä julkkisehdokkaat, joiden tärkein tehtävä on yleensä vain kerätä henkilövaalissa puolueelle ääniä.

Listavaalissa puolue asettaa ehdokkaat ja heille tärkeysjärjestyksen. Äänestäjän tarvitsee vain päättää minkä puolueen listalle haluaa äänensä antaa. Vaaleista tulee yksinkertaiset ja helpot. Ja myös totuudenmukaiset. Äänestetään puoluetta, ja puolueethan ne päätöksiä ajavat ja tekevät. Listavaalit myös nostavat puolueiden periaatteet paremmin esiin. Tai niiden puuttumisen. 

Mutta hei, eikös meillä jo olekin listavaali. Puolueet asettavat ehdokkaat ja jokainen ehdokkaalloe annettu ääni lasketaan myös puolueen hyväksi. Kyllä, ja Suomen mallia kutsutaankin avoimeksi listavaaliksi. Se eroaa listavaalin perusmallista siinä, että äänestäessään puoluetta äänestäjä samalla määrää ehdokkaiden tärkeysjärjestyksen. Ja luulee äänestävänsä henkilövaalissa.

Naapureistamme Ruotsissa ja Norjassa on käytössä listavaali. Ruotsissa sellaisella poikeuksella, että halutessaan voi äänestää myös henkilöä. Jos joku tällä tavoin saa tietyn prosenttimäärän äänistä hän ohittaa puolueen asettaman järjestyksen. Näin kuulemma tapahtuu erittäin harvoin.

Minusta meillä pitäisi siirtyä perinteiseen eli suljettuun listavaaliin. Ellei sitten oteta Ruotsista mallia ja tehdä vaalista puoliavoimet, jolloin voi halutessaan äänestää myös henkilöä.

Nato on ainoa järkevä vaihtoehto

Mitä enemmän aika kuluu sitä enemmän alan olla vakuttunut siitä, että Nato on ainoa järkevä vaihtoehto järjestää Suomen puolustus. Meidän pitäisi jättää jäsenanomus sisään pikimmiten.
Viime aikoina on väläytelty vaihtoehtoina myös sotilasliittoa Ruotsin kanssa tai Euroopan unionin omia joukkoja. Kumpikaan ei tarjoa käytännössä toimivaa vaihtoehtoa. Ruotsi on kyllä tärkeä yhteistyökumppani, mutta se ei yksin riitä. EU-maista taas suurin osa (22 kappaletta) kuuluu jo Natoon. Tuskin kukaan haluaa alkaa puuhaamaan toista päällekkäistä järjestöä samoille asioille.

Yksin me emme pärjää muuttuvassa maailmassa, se on varmaa. Emme sitä paitsi ole pärjänneet aikaisemminkaan. Jopa sisällissotaamme haettiin ratkaisu Saksasta. Nato on puolustusliitto neikä ole koskaan hyökännyt minnekään. Se ei käskytä jäsenmaitaan, vaan päätökset tehdään yhdessä. Mahdoliisiin rauhanturva- tai muihin  operaatioihin mukaan menemiestä päättää jokainen jäsenmaa itse. Vain toisen nato-maan puolustamiseen on pakko osallistua. Tähän päivään mennessä kukaan ei ole vielä hyökännyt nato-maan kimppuun.

Jotkut sanovat, että jäsenyys olisi kallista ja maksaisi 50 miljoonaa vuodessa. Suomen puolustusbudjetti on 3000 miljoonaa, joten tuskinpa moinen jäsenmaksu tuntuu missän. Ei muuta kuin hakemus sisään.

Ruotsi johtaa 2-1

Yllätyin todella kun törmäsin tietoon, että suomalaisen hiilijalanjälki on kaksinkertainen ruotsalaiseen verrattuna. Täältä löydät yksinkertaisia keinoja, joiden avulla jokainen voi auttaa kirimään eroa umpeen.

---------------------------------------------------------
Kirjoitin ylläolevan tekstin kolme vuotta sitten. Tänään tilanne ei ole muuttnut miksikään! Ruotsalaiset päihittävät suomalaiset kirkkaasti ilmastoystävällisyydessä, ja häviämme myös esimerkiksi saksalaisille, norjalaisille ja tanskalaisillekin. MIKSI SUOMALAISET EIVÄT VÄLITÄ!

Pommi tikittää

Viikon tärkein suomalainen uutinen jäi julkisuudessa yllättävän vähälle huomiolle, tokko kaikki edes huomasivat sitä. Osin siihen varmaan vaikutti ajankohta. Vaalit lähestyvät ja politiikan uutiset valloittavat lehtien kotimaansivut. Kuitenkin tämän uutisen rinnalla kuntaliitokset, sote-uudistus tai budjettiin tarvittavat leikkaukset ovat pikkujuttuja. Tässä yhteiskunnassa muhii pommi,  joka uhkaa räjähtää käsiin.

Kyse on tutkimuksestra, jonka mukaan vain joka viides lapsi liikkuu riittävästi. Kyse ei siis ole liikunnan erityisestä harrastamisesta, vaan ihmisen normaalista jokapäiväisestä liikkumisesta. Ja kun ei liikuta niin terveys kärsii. Varovaistenkin arvioiden mukaan maksamme jo nyt kohonneina terveydenhoitokuluina neljä miljardia (4 000 000 000) euroa vuodessa. Jos mitään ei tapahdu summa kasvaa. 

Yhä suurempi osa kouluun tulevista lapsista on ylipainoisia. Varusmiesten kunto on heikoin 40 vuoteen. Asiantuntijat katsovat huolissaan tulevaisuuteen. Tämän päivän yläkoululaisten pitäisi olla kahdenkymmenen vuoden kuluttua yhteiskunnan tukipilareita, veronmaksajia. Mitä jos nämä pilarit ovat jo silloin peruskorjauksen tarpeessa. Rakenteilla on sen kokoluokan pommi jonka suuruutta on vaikea edes ymmärtää.

Lapset viettävät nykyään liikaa aikaa sisällä ruudun ääressä. Tämä ei ole ruudun vika, vaan vanhempien. Kasvattajat ovat antaneet leikkikulttuurin mennä vinksalleen. Kun ennen mentiin ulos juoksemaan kirkonrottaa, kymmentä  tikkua laudalla tai rosvoa ja poliisia istutaan nyt koneen ääreen pelaamaan yhteistä peliä netissä. Monet tämän päivän lapset eivät edes tiedä mitä ulkona voisi tehdä.

Vastuuta lasten liikkumattomuudesta pallotellaan yleensä koulun, kodin, urheiluseurojen ja yhteiskunnan välillä. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että kyseessä on aidosti kaikkien yhteinen asia. Suomeen ei tarvitse kasvattaa huippu-urheilijoita vaan tavallinen terve nuoriso. Siihen voi jokainen meistä vaikuttaa ohjaamalla lapsia normaalin liikunnan pariin.