Ei se ole hinnasta kiinni

En käytä kaupungin julkista liikennettä. Sairauteni vuoksi en siihen pysty. Kun puhun linja-autoista voidaan siis sanoa että puhun lainajyvin, vailla omaa kokemusta. Vaikka ei se nyt ihan niinkään ole. Olen minä elämässäni ennättänyt terveinä aikoina kuluttaa useammankin bussikortin. Kokemusta siis on, olkoonkin että takavuosilta.

Perusasiat eivät aikojen kuluessa paljon muutu. Eräs on lipun hinta. En muista, että matkustaminen olisi koskaan ollut liian halpaa. On kuitenkin harhaluulo, että se olisi pääsyy paikallisliikenteen vähäiseen suosioon. Päättäjät kyllä niin tuntuvat ajattelevan. Viime autottomana päivänä tempaistiin ja tehtiin päiväksi bussilla ajamisesta halpaa lystiä. Liikennemäärät eivät juuri muuttuneet.

Bussien huono suosio ei ole hinnasta kiinni. Kyse on yksinkertaisesti liikenteen toimivuudesta. Vuoroja on liian vähän ja ne kulkevat liian harvakseen. Joka taas on rahakysymys. Ei linjaa pysty pitämään tappiolla.

Tänä päivänä on totuttu helppoon elämään ja hyviin palveluihin. Kannattaa mieluummin ottaa oma auto pihasta kuin tuijotella aikatauluihin ja seisoskella tien poskessa odottamassa.

Hollola jääköön ulos

En ole ollut Hollolan ystävä kuntaliitosasioissa. Hollola torjui aikianaan Lahteen liittymisen suuriäänisesti ja selkein luvuin. Keskustelun taso oli tuolloin sitä luokkaa, että itse olin tuosta päätöksestä iloinen. En halunnut Hollolan juntti-isäntiä mukaan päättämään Lahden asioista.

Sen jälkeen on liittymistä taas alettu puuhaamaan. Kun nyt Hollolan kunnanjohtaja esittää julkisuudessa, että  liitosaikeista pitäisi luopua, olen samaa mieltä. Pysykööt poissa.

Natoon viikossa

Moni Suomen Nato-jäsenyyttä vastustava on muistuttanut, että ei Natoon noin vain kävellä sisään. Jäsenyyttä pitää anoa. Samalla muistutetaan, etteivät kaikki jäsenmaat ole välttämättä innostuneita hankkimaan sotilasliitolle 1400 kilometriä lisää yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Siis jäitä hattuun, vastustajat sanovat.

Samaan aikaan Naton piiristä tulevista lausunnoista on rivien välistä ollut luettavissa selvää myönteistä suhtautumnista sekä Ruotsin että Suomen jäsenyyteen.  Nuo lausunnot ovat muuttuneet koko ajan äänekkäåämmiksi ja suorasukaisemmiksi sitä mukaa kun maat itse eivät ole asiaan ottaneet kantaa. Viimeksi EU-observer kirjoitti Nato-lähteisiin vedoten, että molempien pohjoismaiden jäsenanomukset käsiteltäisiin viikossa. Niin siitäkin huolimatta, että liitto on ilmoittanut ottavansa uusia jäseniä vasta ensi vuoden lopussa. Tämän tarkemmin ei kutsua voi enää ilmoittaa.

Nyt on ratkaisevaa mitä Suomi tekee. Toivottavasti ei ainakaan kysy kansalaisiltaan. Natoa koskeva kansanäänestys olisi kallis tapa saada selville mitä suomalaiset ajattelevat. Yksinkertaisemmin sen saa selville lukemalla aiheesta tehtyjä tiedusteluja. Tai vaikka teettämällä yhden gallupin lisää. Meillä on tässä maassa kaksi sataa vaaleilla valittua ihmistä jotka saavat palkkaa siitä, että kokopäiväisesti miettivät näitä asioita. Uskon, että he kykenevät tekemään päätöksen joka pohjautuu tosiasioihin eikä siihen miltä jäsenyys tuntuu. Siis eduskunta.

Meille syötetään koko ajan propagandaa omasta vahvasta puolustuksesta.  Sanoisin, että höpö löpö. Suomi on pieni kansa, joka ei itsenäisyytensä aikana ole selvinnyt yhdestäkään sodasta ilman ulkopuolista apua. Sitä tarvittiin jopa sisällissotamme päättämiseen. Toisaalta yhteenkään Nato-maahan ei ole koskaan hyökätty. Nämä riittävät perusteiksi minulle.