Moni Suomen Nato-jäsenyyttä vastustava on muistuttanut, että ei Natoon noin vain kävellä sisään. Jäsenyyttä pitää anoa. Samalla muistutetaan, etteivät kaikki jäsenmaat ole välttämättä innostuneita hankkimaan sotilasliitolle 1400 kilometriä lisää yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Siis jäitä hattuun, vastustajat sanovat.
Samaan aikaan Naton piiristä tulevista lausunnoista on rivien välistä ollut luettavissa selvää myönteistä suhtautumnista sekä Ruotsin että Suomen jäsenyyteen. Nuo lausunnot ovat muuttuneet koko ajan äänekkäåämmiksi ja suorasukaisemmiksi sitä mukaa kun maat itse eivät ole asiaan ottaneet kantaa. Viimeksi EU-observer kirjoitti Nato-lähteisiin vedoten, että molempien pohjoismaiden jäsenanomukset käsiteltäisiin viikossa. Niin siitäkin huolimatta, että liitto on ilmoittanut ottavansa uusia jäseniä vasta ensi vuoden lopussa. Tämän tarkemmin ei kutsua voi enää ilmoittaa.
Nyt on ratkaisevaa mitä Suomi tekee. Toivottavasti ei ainakaan kysy kansalaisiltaan. Natoa koskeva kansanäänestys olisi kallis tapa saada selville mitä suomalaiset ajattelevat. Yksinkertaisemmin sen saa selville lukemalla aiheesta tehtyjä tiedusteluja. Tai vaikka teettämällä yhden gallupin lisää. Meillä on tässä maassa kaksi sataa vaaleilla valittua ihmistä jotka saavat palkkaa siitä, että kokopäiväisesti miettivät näitä asioita. Uskon, että he kykenevät tekemään päätöksen joka pohjautuu tosiasioihin eikä siihen miltä jäsenyys tuntuu. Siis eduskunta.
Meille syötetään koko ajan propagandaa omasta vahvasta puolustuksesta. Sanoisin, että höpö löpö. Suomi on pieni kansa, joka ei itsenäisyytensä aikana ole selvinnyt yhdestäkään sodasta ilman ulkopuolista apua. Sitä tarvittiin jopa sisällissotamme päättämiseen. Toisaalta yhteenkään Nato-maahan ei ole koskaan hyökätty. Nämä riittävät perusteiksi minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti