Ruotsi johtaa 2-1

Yllätyin todella kun törmäsin tietoon, että suomalaisen hiilijalanjälki on kaksinkertainen ruotsalaiseen verrattuna. Täältä löydät yksinkertaisia keinoja, joiden avulla jokainen voi auttaa kirimään eroa umpeen.

---------------------------------------------------------
Kirjoitin ylläolevan tekstin kolme vuotta sitten. Tänään tilanne ei ole muuttnut miksikään! Ruotsalaiset päihittävät suomalaiset kirkkaasti ilmastoystävällisyydessä, ja häviämme myös esimerkiksi saksalaisille, norjalaisille ja tanskalaisillekin. MIKSI SUOMALAISET EIVÄT VÄLITÄ!

Pommi tikittää

Viikon tärkein suomalainen uutinen jäi julkisuudessa yllättävän vähälle huomiolle, tokko kaikki edes huomasivat sitä. Osin siihen varmaan vaikutti ajankohta. Vaalit lähestyvät ja politiikan uutiset valloittavat lehtien kotimaansivut. Kuitenkin tämän uutisen rinnalla kuntaliitokset, sote-uudistus tai budjettiin tarvittavat leikkaukset ovat pikkujuttuja. Tässä yhteiskunnassa muhii pommi,  joka uhkaa räjähtää käsiin.

Kyse on tutkimuksestra, jonka mukaan vain joka viides lapsi liikkuu riittävästi. Kyse ei siis ole liikunnan erityisestä harrastamisesta, vaan ihmisen normaalista jokapäiväisestä liikkumisesta. Ja kun ei liikuta niin terveys kärsii. Varovaistenkin arvioiden mukaan maksamme jo nyt kohonneina terveydenhoitokuluina neljä miljardia (4 000 000 000) euroa vuodessa. Jos mitään ei tapahdu summa kasvaa. 

Yhä suurempi osa kouluun tulevista lapsista on ylipainoisia. Varusmiesten kunto on heikoin 40 vuoteen. Asiantuntijat katsovat huolissaan tulevaisuuteen. Tämän päivän yläkoululaisten pitäisi olla kahdenkymmenen vuoden kuluttua yhteiskunnan tukipilareita, veronmaksajia. Mitä jos nämä pilarit ovat jo silloin peruskorjauksen tarpeessa. Rakenteilla on sen kokoluokan pommi jonka suuruutta on vaikea edes ymmärtää.

Lapset viettävät nykyään liikaa aikaa sisällä ruudun ääressä. Tämä ei ole ruudun vika, vaan vanhempien. Kasvattajat ovat antaneet leikkikulttuurin mennä vinksalleen. Kun ennen mentiin ulos juoksemaan kirkonrottaa, kymmentä  tikkua laudalla tai rosvoa ja poliisia istutaan nyt koneen ääreen pelaamaan yhteistä peliä netissä. Monet tämän päivän lapset eivät edes tiedä mitä ulkona voisi tehdä.

Vastuuta lasten liikkumattomuudesta pallotellaan yleensä koulun, kodin, urheiluseurojen ja yhteiskunnan välillä. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että kyseessä on aidosti kaikkien yhteinen asia. Suomeen ei tarvitse kasvattaa huippu-urheilijoita vaan tavallinen terve nuoriso. Siihen voi jokainen meistä vaikuttaa ohjaamalla lapsia normaalin liikunnan pariin.

Newton

Helmut Newtonin kuvat ovat minusta jotenkin rasittavia. Ehkä siksi, että ne ovat niin toisesta maailmasta. Ihmiset, ympäristö, vartalot ovat selvästi tuttua ympäristöä, mutta tunnelma on kuin toiselta planeetalta. Töiden mestarillisuutta ei voi kiistää. Vaikka koen ne hämmentäviksi ja osittain vastenmielisiksin, niitä on pakko katsoa tuon tuostakin. Oheisessa videossa pieni määrä miehen otoksia.

Kypärä vai ei

Olen tähän saakka ollut polkupyöräkypärän vankkumaton kannattaja. Tuoreiden tutkimusten valossa mielipiteeni on alkanut horjua. Alusta asti olen kyllä ollut siitä säädettyä lakia vastaan. Se on typerä, koska sen noudattamatta jättämisestä ei ole säädetty rangaistusta. Lain pitää olla säädetty noudatettavaksi. Laki, jota saa vapaasti rikkoa antaa vääränlaisen esimerkin ja vähentää lakien kunnioitusta.

Tieliikennelakia ollaan uudistamassa. Entä jos kypärästä tehdään nyt pakollinen. Esimerkit ulkomailta ovat pelottavia. Kaikkialla missä se on tehty pyöräilyn suosio on laskenut, jossain jopa romahtanut. Uudessa Seelannissa kypäräpakko vähensi pyöräilyä 51 prosentilla. Australiassa vähennys oli 42 prosenttia. Kun ajatellaan pyöräilyn kiistattomia terveysvaikutuksia niin näissä maissa kypäräpakko todennäköisesti on enemmän lisännyt kuolemia kuin estänyt niitä.

Suomessa kaikista aivovammapotilaista vain seitsemän prosenttia on loukkaantunut pyöräillessä. Heistäkin melkein puolet on ollut humalassa. Pyöräilijöiden vammat ovat myös lievempiä kuin aivovammat yleensä.

Jos jatketaan tarkastelua ulkomailta niin pyöräilevä maailma voidaan jakaa kahteen osaan. Tosissa on kehitetty ympäristöä ja koitettu mahdollisimman paljon ehkäistä onnettomuuksia. Niissä pyöräillään sankoin joukoin ilman kypärää. Toisissa ympäristöön ei ole juurikaan satsattu. Näissä maissa turvallisuiutta pyritään parantamaan kypärällä. Niissä pyöräilyn suosio laskee.

Mitä mieltä sitten pitäisi asiasta olla. Oma sukupolveni on säilynyt hengissä ilman kypärää. Polkupyörä on ollut kiinteä osa elämää ja sellaisena toivon sen myös nykypolvella säilyvän. Tällä hetkellä polkupyöräkypärän käyttö on Suomessa suositus, ei pakko. Ehkä se olisi sellaisena parasta pitääkin.

Joko se nyt tapahtuu

Perinteisesti suomalaiset valtiolliset vaalit ovat olleet lopputuloksen kannalta herttaisen yhdentekeviä. Voimasuhteissa tapahtuu muutaman prosentin muutoksia, puhutaan vaalivoitoista ja -tappioista ja sen jälkeen kaikki jatkuu ennallaan. Sitten Perussuomalaisten hurjan nousun myötä näytti vähän aikaa sitä, että toisinkin voi olla. Nyt myös tuoreet mittaukset näyttävät, että persujen noste jatkuu. Ehkä tulossa on taas ihan oikeat vaalit. Toivotaan ainakin.

Joka tapauksessa viime vaalien hyvästä kokemuksesta tulevatkin vaalit istun kotona television ääressä seuraamassa tapahtumien kulkua. Kuudet vaalit olen ratkaisun hetkillä istunut itse ynnäämässä äänestyslippuja ja päässyt kotiin vasta toteamaan valmiin tuloksen. Nyt tuntuu tarkkaan, että olen osuuteni vaalilautakunnassa tehnyt, muut jatkakoot.

En pidä Perussuomalaisista. Sen vuoksi toivon, että puolue saa taas äänivyöryn. Tällä kertaa sen on pakko mennä hallitukseen ja kantaa vastuu menestyksestään. Siihen en usko rahkeitten riittävän.

Tuleeko tori takaisin

Valtava monttu on kadonnut Lahden keskustasta ja tori alkaa jo muistuttaa hieman toria. Kohta nähdään miten varsinaisen torielämän käy. Kun pysäköintikellaria alettiin rakentaa kukaan ei osannut varmasti sanoa palaako Suomen vilkkaimpiin kuulunut tori entiselleen. Esimerkiksi Mikkelissä tori kärsi selvästi parkkihallin rakentamisesta sen alle. Torikauppiaat valittavat, että ihmiset laittavat autonsa halliin ja painuvat läheisiin marketteihin. Harva nousee maan päälle viettämään aikaa torilla. Toivottavasti näin ei käy Lahdessa. Itse uskon, että torielämällä on meillä sen verran vahvat perinteet että torielämä niiden avulla säilyy.
Itse parkkitaloa olen vastustanut alusta asti. Se oli takavuosien vaaleissa eräs teemoistani, jota myös pidin jatkuvasti esillä ja koitin eri yhteyksissä vaikuttaa hankkeen kaatumiseen. Takkiin tuli ja halli rakennettiin. Toisaalta on pakko ihailla kuinka taitavasti pysäköintikellaria vietiin eteenpäin. Kun ensin rakentamisen tarpeelle ei ollut olemassa todellista näyttöä, saatiin siihen kiedottua mukaan vaikka mitä rakennusten velvoitepysäköinnistä kävelykatuihin. Ei siis mikään ihme, että monet vannoutuneet parkkitalon vastustajatkin pyörsivät puheitaan. Ja kuka kaiken lystin maksaakaan? Aivan, me veronmaksajat. Olen yhä sitä mieltä, että kaupungissamme olisi ollut parempaakin käyttööä 20 miljoonalle kuin rakentaa pysäköintipaikka 400 autolle. Käytännössä 300:lle, koska sata paikkaa tarvitaan lähitalojen velvoitepysäköinnille. Jonka asian kietominen mukaan hankkeeseen oli eräs upeimpia polittisia kiemuroita mitä olen nähnyt.

Ollaan taas rähmällään

Nato kattaa melkein koko EU:n

Putin tekee vahvaa Nato-työtä Suomessa. Miehen edesottamusten aikana puolustusliiton kannatuis on lähtenyt selvään nousuun. Hiljaa asiasta ovat vain ne, joiden siitä pitäisi puhua, eli puolueet. Soinilla oli viime keväänä eräs kirkkaista hetkistään kun hän totesi, että jäsenyyden hakemiseen tarvitaan neljän suurimman puolueen ja tasavallan presidentin yksimielisyys. Samalla hän tuli paljastaneeksi missä nyt mennään. Suurista vain Kokoomus on ottanut selvän kannan asiaan. Muiden keskuudessa pohditaan kuinka pitkälle puolue voi lykätä päätöksen tekemistä. Kun Putin ajaa takaa Neuvostoliiton aikaisen mahtiaseman palauttamista on hän jo onnistunut yhdessä asiassa. Suomessa päätöksenteko on yhtä rähmällään itään päin kuin neuvostoaikoina. Pikkuruinen RKP on ilmoittautunut samaan joukkoon isompiensa kanssa ja  kallistunut jäsenyyden puolelle.

Pelastusliivejähän ei kannatta pukea päälle liian aikaisin vaan vasta sitten kun on pudonnut veteen, eikö niin.

Tätä nyt osattiin odottaa

Lehtien levikintutkimus puhuu karua kieltä: käytännössä kaikki levikit ovat laskussa. Kymmenen vuotta sitten ennustin, että näin lehdille käy sähköisen viestinnän puristuksessa. Minulle suunnilleen naurettiin ja sanottiin, ettei suomalainen lehdestään luovu. Vaan kylläpä näkyy luopuvan.

Taloustutkimuksen muutaman vuoden takaisessa selvityksessä kävi  ilmi, että netti on alle 35-vuotiaiden tärkein media. Ennustin myös näin käyvän jo kymmenisen vuotta sitten. Mitää ihmeempiä ennustajan lahjoja siihen ei tarvittu, kyllä kehityksen suunnan kykeni näkemään kuka tahansa tervejärkinen.  Ja uskon myös sähköisen kirjan tulemiseen. Painotalot ovat jo pitkän aikaa varautuneet molempiin ja alkaneet yhä enemmän satsata sähköiseen julkaisemiseen. En usko, että lehtien alasajossa on muita häviäjiä kuin kalakauppiaat.

Entisenä alan miehenä tunnen tosin pientä alakuloa siitä, että painetun sanan ohella radio on toinen häviäjä kyselyissä. Nykyinen radio ei kyllä ole kuin varjo parhaista ajoistaan, joten ehkä senkin on aika siirtyä taka-alalle. Jos elämässä on jotain pysyvää, niin sehän on muutos.