Kypärä vai ei

Olen tähän saakka ollut polkupyöräkypärän vankkumaton kannattaja. Tuoreiden tutkimusten valossa mielipiteeni on alkanut horjua. Alusta asti olen kyllä ollut siitä säädettyä lakia vastaan. Se on typerä, koska sen noudattamatta jättämisestä ei ole säädetty rangaistusta. Lain pitää olla säädetty noudatettavaksi. Laki, jota saa vapaasti rikkoa antaa vääränlaisen esimerkin ja vähentää lakien kunnioitusta.

Tieliikennelakia ollaan uudistamassa. Entä jos kypärästä tehdään nyt pakollinen. Esimerkit ulkomailta ovat pelottavia. Kaikkialla missä se on tehty pyöräilyn suosio on laskenut, jossain jopa romahtanut. Uudessa Seelannissa kypäräpakko vähensi pyöräilyä 51 prosentilla. Australiassa vähennys oli 42 prosenttia. Kun ajatellaan pyöräilyn kiistattomia terveysvaikutuksia niin näissä maissa kypäräpakko todennäköisesti on enemmän lisännyt kuolemia kuin estänyt niitä.

Suomessa kaikista aivovammapotilaista vain seitsemän prosenttia on loukkaantunut pyöräillessä. Heistäkin melkein puolet on ollut humalassa. Pyöräilijöiden vammat ovat myös lievempiä kuin aivovammat yleensä.

Jos jatketaan tarkastelua ulkomailta niin pyöräilevä maailma voidaan jakaa kahteen osaan. Tosissa on kehitetty ympäristöä ja koitettu mahdollisimman paljon ehkäistä onnettomuuksia. Niissä pyöräillään sankoin joukoin ilman kypärää. Toisissa ympäristöön ei ole juurikaan satsattu. Näissä maissa turvallisuiutta pyritään parantamaan kypärällä. Niissä pyöräilyn suosio laskee.

Mitä mieltä sitten pitäisi asiasta olla. Oma sukupolveni on säilynyt hengissä ilman kypärää. Polkupyörä on ollut kiinteä osa elämää ja sellaisena toivon sen myös nykypolvella säilyvän. Tällä hetkellä polkupyöräkypärän käyttö on Suomessa suositus, ei pakko. Ehkä se olisi sellaisena parasta pitääkin.