Eutanasia ei olekaan yksinkertainen asia

Armokuolema, eutanasia, on taas noussut julkisen keskustelun aiheeksi. Viimeksi aiheesta tehdyn tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta kannattaa sitä. Vihreiden puoluekokous asettui eutanasian kannalle kolme vuotta sitten, vuonna 2012.  Päältä päin katsoen kyseessä on yksinkertainen asia. Ihmisellä on ilman muuta oikeus hyvään elämään ja kuolemaan. Kuten Ville Niinistö kirjoitti jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa ja sitä koskeviin päätöksiin. Miksi sitten asiasta kohistaan niin kovasti?

Ystäväni Tuomas Tuure pohti blogissaan laajalti eutanasian vaikutusta yhteiskunnassamme. Suunnilleen samoista syistä vammaisjärjestö Vihreät vaivaiset otti kielteisen kannan asiaan.

Itseni ei ole tarvinnut asioita pohtia, sillä kantani on ilman muuta kielteinen. Minulla on uskonnollinen vakaumus, jonka mukaan ihmisellä ei ole oikeutta elämän päättämiseen, olkoon se sitten oma tai toisen. Kannatan saattohoidon ja kivunlievittämisen kehittämistä niin, että oikeus hyvään kuolemaan toteutuu sitä kautta. Milloin lähdön hetki koittaa on isommassa kädessä.

Tässä ollaan nyt

Kun aamulla katsoin ikkunasta kaamea näky kohtasi silmät. Suuresta osasta maailmaa on värit hävinneet ja tilalla kalmankalpea valkoisuus. Jokasyksyinen luonnonkatastrofi on taas iskenyt ja pitää maisemaa hallussaan seuraavat kuukaudet.

Kuoleeko sanomalehti. Ja entäs sitten jos kuoleekin.

Kun parikymmentä vuotta sitten ennustin sanomalehdille vaikeuksia sähköisen median puristuksessa minua pidettiin jotenkin kajahtaneena. Lehti kuuluu suomalaiseen elämänmuotoon eikä häviä mihinkään, sanottiin.

Pääsinpäs sanomaan mitä minä sanoin. YT-neuvotteluja on käyty ja väkeä vähennetty useissa lehtitaloissa, joukossa maan suurimpia ja vakavaraisina pidettyjä. Ammattiliitot ovat jo ottaneet kantaa asiaan ja pelkäävät tätä menoa koko alan häviävän Suomesta.

Tuollaiseen uhkakuvaan en usko. Sanomalehti ei ole häviämässä, sen painettu muoto kenties kylläkin. Käytäntö on jo osoittanut, että lehti pystyy jatkamaan elämäänsä sähköisessä muodossa. Tänään yksi toisensa jälkeen  painetut lehdet ovat siirtymäsä tabloid-kokoon. Se on kätevämpi käsissä ja varsinkin aamukahvipöydässä. Kahviseurana sähköinrn viestintä ei pysty sitä uhkaaman. Toistaiseksi.

Sähköinen lehti pystyy kertomaan asiat heti kun ne tapahtuvat eikä vasta seuraavana päivänä kuten paperiversio. Painetullekin lehdelle on kylllä olemassa oma tilauksensa. Sähköinen uutinen on nopea, mutta typistetty. Painettuna asian pystyy kertomaan laajemmin. Kyse onkin nyt siitä kykenevätkö lehtien kustantajat vastaamaan muuttuneisiin haasteisiin. Uskon, että siirtyminen tabloidiin on askel oikeaan suuntaan.

Painettu uutislehti tekee kuolemaa, siitä olen varma. Tulevaisuudessa kukaan ei tarvitse sitä. Kepeät mullat.

Minkkinen

Taiteellinen alastonkuvaus on Suomessa aika tuntematon käsite. Sitäkin ihmeellisempää on, että meiltäkin löytyy alalla maailmanmaineeseen noussut kuvaaja. Arno Rafael Minkkinen nousi maineeseen 70 ja 80 -luvuilla alastonkuvilla, joissa hän käytti itseään mallina ja otti kuvat itselaukaisimella. Vahvan näkemyksen myötä tuloksena persoonallisia ja ainutlaatuisia kuvia.

Eipä unohdeta huumeiden vastaista taistelua

Kannabis

 

Alkuvuonmna vihreiden keskuudesta ehdotettiin lakia muutettavaksi niin, että huumeiden käytöstä ei rangaista. Nyt näyttää siltä, että keskustelu aiheesta on jäänyt muiden asioiden, lähinnä ajankohtaisen pakolaiskysymyksen jalkoihin.  Näin ei saisi olla. Kyse on tärkeästä asiasta, jolla Suomi seuraisi yleistä eurooppalaista käytäntöä.
 
Mistä sitten on kyse. Ei huumeiden sallimisesta kuten moni äkkipikaisesti luulee. Laillistaminen ja käytön rangaistavuus ovat kaksi eri asiaa. Tarkoitus on säilyttää humeet laittomina vaikka pienimutoinen henkilökohtainen käyttö sallittaisiinkin. Poliisilta tämä vapauttaisi resursseja käyttäjien kyttäämisestä huumeiden myyjien kiinniottoon.

Jos onkin suomalaisille uusi niin asiaa on maailmalla pohdittu jo pitkään. Asiantuntijoiden suulla on todettu, ettei "käytön rangaistavuudesta ole todettu olevan mitään hyötyä". YK:n huumekomission 57. kokous totesi samoin, että huumeiden vastaisessa taistelussa käytön rangaistavuus "ei ole hyödyllisin tapa valvoa huumeiden käyttöä ja väärinkäyttöä”. Euroopan maista suurin osa on jo luopunut rangaistavuudesta tai käytännössä soveltaa lakia niin, ettei omasta käytöstä rangaista. Jos Suomi päättää toimia samoin se tekee sen muitten jälkijunassa.

Kun käyttö ei ole rangaistavaa helpottuu väärinkäyttäjien saaminen hoidettaviksi. Rangaistavuus leimaa ja syrjäyttää huumeiden käyttäjiä ja siksi vain pahentaa ongelmia. Myös HIV- ja AIDS- sekä hepatiitti-epidemiat leviävät tällä hetkellä nimenomaan tiukkaa kriminaalivalvontaa harjoittavissa maissa mm. Ruotsissa ja Venäjällä.

Erilaisia alastonkuvia

Osoitteessa http://fineartamerica.com/art/photographs/surreal+nude/all?page=3 on varsin totutusta poikkeavien alastonkuvien myyntinäyttely. Sivulle on koottu amerikkalaisia psykedeelisiä ja surrealistisia valokuvia, joissa yhdistyy taiteelliseen näkemykseen ennakkoluuloton valokuvaustekniikoiden käyttö. Vieressä valokuvaaja Tony Woodin "Nude glow".

Supeus nostaa taas päätään

Pertti Pakarinen

Stressitohtori Pertti Pakarinen oli vuosisadan lopun painoskuninkaita. Kirjoissaan hän kehitti muun muassa termin supeus, joka juontuu sanoista suomalainen kateus. Sikäli kuin oikein muistan se on tohtorin mukaan ylimääräisen hätäilyn ohella toinen päätekijä suomalaisten stressissä.

Elämme vuodenaikaa jolloin supeus on erityisen voimakkaasti mukana maamme elämänmenossa. Verokalenterit on juuri julkaistu. Vuodesta toiseen ne jakavat mielipiteet kahtia. Vaikka selvääkin selvemmin kyseessä on kansallisen kateuden ja naapureiden tirkistelyn juhlapäivä löytyy aina myös nitä jotka vetoavat mahdollisuuteen tarkkailla jakaantuvatko tulot demokratian vaatimalla tavalla. Yhtä varmasti osa ihmisistä haluaa olla näkyvästi esillä listalla ja osa haluaisi pysyä niiltä piilossa.

Nyt saattaa käydä niin, että EU:n tietosuoja-asetus saattaa lopettaa kansallisen erikoistapamme. Tai ainakin muuttaa sitä ratkaisevasti niin, että listojen henkilökohtainen avoimuus poistuu.
Näkyville jäisivät vain päättäjien ja julkisuuden henkilöiden verotiedot. Jos näin käy, siinä ollaan menossa oikeaan suuntaan. Kateuden ruokkimisella ei edistetä kenenkään asiaa.

Jokohan pantaisiin toimeksi

Kirjoitin keväällä olevani vakiuuttunut siitä,  että Nato on ainoa järkevä vaihtoehto järjestää Suomen puolustus. Meidän pitäisi jättää jäsenanomus sisään pikimmiten. Viime aikoina on väläytelty vaihtoehtona myös sotilasliittoa Ruotsin kanssa. Käytännössä se ei ole toimiva vaihtoehto. Ruotsi on kyllä tärkeä yhteistyökumppani, mutta se ei yksin riitä. Hyvä vaihtoehto, ja monessa mielessä myös ainoa järkevä, on että molemmat maat liittyvät pohjoismaiseen rintamaan ja anovat puolustusliiton jäsenyyttä. Kansainväliset asiantuntijat sanovat suoraan, että sekä Suomen että Ruotsin

puolueettomuuspyristely on jo aikansa elänyttä. Naton suunnalta on luvattu hyväksyä pikavauhtia kummankin maan jäsenyys. Kutsua ei voisi enää muotoilla selkeämmin.

Yksin me emme pärjää muuttuvassa maailmassa, se on varmaa. Emme sitä paitsi ole pärjänneet aikaisemminkaan. Jopa sisällissotaamme haettiin ratkaisu Saksasta. Jotkut sanovat, että jäsenyys olisi kallista ja maksaisi 50 miljoonaa vuodessa. Suomen puolustusbudjetti on 3000 miljoonaa, joten tuskinpa moinen jäsenmaksu tuntuu missän. Ei muuta kuin hakemus sisään.

Sally Mann

Sally Mann: Jessie 12.

Amerikkalainen kuvaaja  Sally Mann täyttää ensi vuonna 65 vuotta. Viimeksi hänen kuviaan nähtiin Helsingissä kahdeksan vuotta sitten. Mann ei päätyönään ole alastonkuvaaja, mutta sai maineen sellaisena tehdessään vuosia sitten estottoman kuvasarjan perheensä lapsista. Hän joutui maansa vanhoillispiirien silmätikuksi ja David Hamiltonin tavoin syytetyksi lapsipornosta. Lasten kasvettua Mann on muun muassa ansioitunut maisemakuvaajana. Time-lehti valitisi hänet vuoden kuvaajaksi 2001.

Yhdessä selkeän kerronnan kanssa Mannin käyttämä vanhanaikainen kuvaustekniikka tuo hänen kuviinsa mielenkiintoisen, vahvan tunnelman.