Aivoton mielipide on aivoton mielipide

Toimittajalta on sanat hukassa. Olen viimeksi kirjoittanut tähän blogiin liki kaksi viikkoa sitten. En ole yksinkertaisesti tiennyt mitä sanoa. Ei niin, etteikö asiaa olisi ollut. Sitä on kaatunut päälle joka suunnasta siihen malliin, etten lopulta ole tiennyt mitä sanoa. Ennen kaikikea minut on saanut sanattomaksi ympärillä vellova pakolaiskeskustelu. Suomalaisuuteen on aina kuulunut vähempiosaisita  välittäminen ja auttaminen. Minusta se on niin eettisesti kuin moraalisestikin oikein. Se, että pakolaisia kohtaan hyökätään kiihtyvin äänenpainoin on väärin.

Pakolaisten vastustajat nojaavat yleensä puheissaan silkkaan tietämättömyyteen ja ennakkoluuloihin. Sosiaalinen media on oiva paikka niiden levittämiselle. Sieltä löytyy myös aina sopivasti tykkääjiä  joiden avulla kirjoittajan oma mielipide vahvistuu. Viime aikoina on myös tullut tavaksi ettei kirjoituksia saa arvostella kukaan joka on eri mieltä niistä. Siis jos kirjoittaja esittää idiootin väitteen sitä ei saa sellaiseksi sanoa vaikkia se sitä onkin. Kärkkäästi vedotaan sananvapauden rajoittamiseen.

Minutkin saatiin vähän aikaa uskomaan siihen, ettei vastaan kannata väittää. Se ei johda mihinkään, päinvastoin saattaa vaikuttaa vain asenteiden vahvistumiseen. Joka näin neuvoi oli väärässä Tai oli oikeassa siinä että asenteet tuskin muuttuvat. Mutta nyt tajuan että tärkeintä ei ole se, että tuo toinen saataisiin luopumaan asenteistaan. Tärkeintä on kertoa mitä mieltä minä niistä olen. Maailman on nähtävä, että Hannupekka Huovilainen ei allekirjoita näitä aivottomia mölinöitä. Ehkä se rohkaisisi muitakin tekemään samoin ja nähtäisiin, että Suomesta ei ole välittäminen hävinnyt.