Kenen rahoilla tehdään keskustaa

Keskustan eheyttämisestä on taas myönnetty kaksi palkintoa. Mukavaa, että toinen meni tutulle miehelle, pastori Raimo Ylä-Soininmäelle. Muuta myönteistä en päätöksestä löydäkään. En ymmärrä tätä vouhotusta keskustan kehittämisestä. Miljoona miljoonan perään yhteisiä verorahoja upotetaan keskustan rakentamiseen. Siellä asuu varsin pieni osa lahtelaisia. Eräänä perusteena rahankäytölle sanotaan, että keskustan vetovoimaa on saatava lisättyä, yhä harvempi kun haluaa mennä sinne. Joka selitys saa minut ymmärtämään asiaa vielä vähemmän. Siis rahaa syydetään sellaisen alueen rakentamiseen, jonne lahtelaiset eivät halua mennä. En tiedä ovatko valtuutetut päästään vialla vai minä päästäni vialla, mutta joku tässä kyllä on päästään vialla.

Käytännössä me, jotka asumme keskustan ulkopuolella, rahoitamme keskustan rakentamista. Launeelaisena minä näkisin mieluummin, että rahoillani rakennettaisiin Launetta. Uskon, että Kiveriössä, Mukkulassa tai missä lienee kaupunginosassa asuva ajattelee samoin. Keskusta on meidän näyteikkunamme ulospäin, sanotaan. Olkoon rauhassa. Minusta on silti tärkeämpää käyttää rahat lahtelaisten hyväksi kuin täällä vierailevien silmäniloksi. Merkittävämpää kuin millaisen kuvan keskusta meistä antaa on se, miten pitkälle Jalkarannasta täytyy illalla matkata jos haluaa saada kotiin litran maitoa.

Joukkoliikennefarssi

Luulisi, että kaikki ovat bussiliikenteen kohdalla samaa mieltä ainakin yhdestä asiasta: lahtelaiset ansaitsevat edullisen ja hyvin toimivan joukkoliikenteen. Siihen yksimielisyys tuntuukin loppuvan. Etenkin kokoomuksen touhu tuntuu vähintäänkin ihmeelliseltä. Kun asiaa sivusta seuraa ei kyllä aina tiedä onko kyse kunnallisesta päätöksenteosta vai huvinäytelmästä.

Ensin tekninern lautakunta päätti, että Lahdessa otetaan käyttöön malli jossa kaupunki päättää bussilinjoista ja maksaa liikennöitsijälle niiden ajamisesta. Sen jälkeen kaupunginhallitus vahvisti asian ja lähetti sen joukkoliikennelautakunnalle. Oikeistoäänin lautakunta päättikin sitten kannattaa mallia jossa kaupunki saa vain valita liikennöitsijän joka itse päättää miten ajetaan. Lautakunnan päätöksestä suivaantuneena kaupunginhallitus lähetti asian uudelleen lautakunnalle. Tällä kertaa kokoomuksen edustajat jättivät tulematta paikalle, joten mitään päätöstä ei saatu aikaiseksi. Nyt odotetaan helmikuuta, jolloin lautakunta kokoontuu ensimmäisen kerran vaalien jälkeen uudessa kokoonpanossa.

Ihmetteleekö joku vielä miksi ihmisiltä on mennyt kiinnostus äänestämiseen?

Tietotekniikka kouluaineeksi

Olen luullut olevani asiassa jokseenkin eturivissä kun olen kannattanut tietokoneiden ottamista mukaan koulujen opetussuunnitelmiin. Kun taas sitten kerran vilkaisin Jyrki J J Kasvin blogia, olin kuin puulla päähän lyöty. En minä edellä kulje, vaan pahasti jäljessä. Niinkuin koko suomalainen koululaitos. Jyrki J tuo esille muun muassa sen, että Suomi alkaa olla Euroopan ainoita maita missä tietotekniikka ei ole kouluaine. Etelänaapurissamme Virossa suunnitellaan jopa opetuksen aloittamista jo ensimmäiseltä luokalta.

Tämän pitäisi herätellä meitäkin. Yleinen harhaluulo on, että ei lapsille tarvitse tietokoneitten käyttöä opettaa. Carita Kiilin  väitöskirjan mukaan asia ei ole näin. Tämän päivän kaikilta lukiolaisilta ei edes google-hakukoneen käyttö tahdo sujua.

Ollaan tietokoneista mitä mieltä tahansa niin tosiasia on, että ne ovat kiinteä osa nykyistä yhteiskuntaa. Kyllä tietotekniikka pitää saada kouluaineeksi myös meillä. Ja pian!

Aselain muutos on näpertelyä

Suomen aselakia ollaan runsaan keskustelun myötä muuttamassa tiukemmaksi. Tätä alettiin vaatimaan jo Jokelan koulusurmien jälkeen viisi vuotta sitten, mutta jatkuneet ampumavälikohtaukset sen jälkeen ovat lisänneet vettä myllyyn. Itselläni asemaailman kokemukset rajoittuvat armeija-aikaan enkä myöskään osaa kuvitella kenelle tiukemmasta laista voisi olla suoranaista haittaa. Silti suhtaudun lain ylenpalttiseen kiristämiseen mitä suurimmalla varauksella. Pelkään, että se vie huomion pois itse pääasiasta.

Suomessa kuolee henkirikoksiin paljon väkeä, luku on Euroopan kärkiluokkaa. Kuinka suuri osa tapoista tehdään ampumalla? Se on huikeat kaksi (2) prosenttia! Eli jos koulussa ammutaan 11 oppilasta joka pyörii viikon ajan kissan kokoisilla kirjaimilla iltapäivälehtien lööpeissä niin samalla tapetaan muilla tavoin 550 ihmistä joiden kohtalot haudataan sisäsivujen alanurkkiin ja palstojen päihin. Käykö tässä nyt niin, että suuren kohun myötä tehdään tiukka aselaki, saadaan yleinen mielipide rauhoitettua, ja annetaan sen 550:n lahtaamisen jatkua?

Se, mitä me tarvitsemme, on henkirikosten ennaltaehkäisy. Tekijät ja uhrit on tunnistettava ajoissa. Tiukasta aselaista ei ole haittaa, mutta ei se kyllä ole mikään ratkaisu.

Sorry vaan lapset

Dohain ilmastokokous ei saanut mitään aikaan. Siltä odotettiin päättäväisyyttä ja reippaita toimia ilmaston lämpenemistä vastaan. Niitä olisi tarvittu, jotta lämpeneminen saataisiin pysäytettyä kahteen asteeseen. Ennusteiden mukaan sen määrän vaikutukset olisivat epämiellyttäviä, mutta eivät katastrofi.

Noihin toimiin ei päätetty ryhtyä. Nyt näyttää jokseenkin varmalta, että lämpeneminen sen kuin jatkuu. Asiaan päätettiin palata 20-luvulla. Mikä silloin mahtaa olla tilanne. Otetaanko silloin uudeksi tavoitteeksi pysäyttää lämpeneminen neljään asteeseen?

Tunnen ihmisiä jotka ovat vankasti sitä mieltä, että puheet ilmaston lämpenemisestä ovat keksittyjä. Ihailtava asenne, josta olen kateellinen. Jos ei usko, että ilmasto on muuttumassa, ei asialle tarvitse yrittääkään tehdä mitään. Ja joka tapauksessahan suuret muutokset näkyvät vasta tulevaisuudessa, eivät vielä meidän aikanamme. Josta tulee mieleen millaisen perinnön me olemmekaan lapsillemme jättämässä. Sorry vaan lapset.