Tässä kaksi näkemystä pakolaiskriisistä.
Kansainvälisesti ajatellaan, että tämä on pakolaiskriisi
Suomalaisten mielestä tämä on pakolaiskriisi
Tällaisia ajatuksia nousi mieleen arkkipiispa
Kari Mäkisen puheesta vuoden lopulla kirkolliskokouksessa. Mäkinen totesi, että kriisi on siellä mistä ihmiset ovat joutuneet lähtemään pelon ja toivottomuuden vuoksi. Suomeenkin saapuneilla turvapaikanhakijoilla on kerrottavanaan surullisia ja uskomattomia kertomuksia. Monien suomalaisten mielestä hakijoiden suuri määrä on aiheuttanut kriisin Suomeen. Katin kontit. Jotka näin sanovat eivät ymmärrä mistä puhuvat. Kyllä todellinen kriisi on kaukana täältä.
Kun Mäkinen muistuttaa tästä hän ei yritä vähätellä pakolaisten tuomaa ongelmaa. On totta, että Suomen vastaanottokyky alkaa olla äärirajoillaan. Mäkisen motiivina on kristillinen vastuunkanto. Se, ja yleinen humaanisuus, antavat meille aihetta asettua heikompien asemaan. Heitä Suomi on sitoutunut auttamaan myös kansainvälisissä sopimuksissa.
On totta, että suuren joukon mukana Suomeen on eksynyt myös niitä, jotka eivät turvapaikkaa tarvitse. Valtio tekee lujasti töitä erotellakseen jyvät akanoista. Tällä hetkellä näyttää siltä, että turvapaikan saa noin kolmannes hakijoista. Sen sijaan ei ole totta, että suomalaisten ja muualta tulleiden hätä olisi rinnastettavissa toisiinsa. Pakolaisille annetut rahat eivät ole pois oman maamme köyhiltä. Vaikka Suomi auttaisi vain suomalaisia vähävaraisia köyhyys ei poistuisi, työttömyys ei häviäisi ja leipäjonot säilyisivät. Köyhyys häviää vain hävittämällä ne tekijät, jotka aiheuttavat köyhyyttä.
Suomessa meillä on hankalat ajat, mutta kriisi on jossain muualla.