Mamut, me ja naisemme

En tiedä olenko median uhri vai seurannut liikaa some-keskustelua. Joka tapauksessa luulin, että tasa-arvoisessa Suomessa naiset eivät juuri koe lääppimistä ja häirintää seksuaaluisesta ahdistelusta puhumattakaan. Viime aikojen toistuvat lehtijutut ja otsikot ovat tänne asettuneiden ulkomaalaisten aiheuttama uusi ilmiö. En olisi voinut olla enemmän väärässä. EU:ssa asia on tutkittu useampaan otteseen. Tulokset ovat suomalaisittain masentavaa luettavaa. Viime tutkimuksen mukaan 71 %  maamme naisista on ahdisteltu seksuaalisesti heidän täytettyään 15 vuotta. Koko EU:n vastaava luku on 33 %. Lähes kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan ja häirinnän muodot ovat Suomessa yleisempiä kuin Euroopassa keskimäärin.

Tuo luku 71 %, joka kokoluokkana toistuu muissakin kyselyissä, on järkyttävän suuri. Se tarkoittaa, että reilu enemmistö naisista kohtaa miesten tekemää väkivaltaa tai ahdistelua. Me suomalaiset olemme EU:n paha poika, emme mikään malliesimerkki. Jopa toimittajista suurin osa tuntuu olevan toisenlaisen harhakuvan vallassa. Uutisia seuraamalla syntyy helposti mielikuva, että seksuaalinen häirintä on meille tuontitavaraa. Todellisuudessa se on jo pitkään ollut vaiettu osa yhteiskuntaamme.

Tällä en tarkoita sitä, että maahanmuuttajien tekemiä rikoksia pitäisi vähätellä. Kantaväestön tekemistä seksuaalirikoksista vain yksi neljäsosa ilmoitetaan poliisille. Olemme saaneet elää iloisessa harhaluulossa, että asiat ovat paremmin kuin ovatkaan. Nyt on aika katsoa avoimin silmin peiliin. Mamut eivät ole ainoita, jotka tarvitsevat valistusta.