Marraskuussa on edessä kirkkovaalit. Tarkemmin sanottuna seurakunta- vaalit. Neljä vuotta sitten vauhditti vaalien alla käyty homokeskustelu ihmisiä osallistumaan. Ääntään käytti lopulta noin joka kuudes, kun tavallisesti sen tekee vain joka kymmenes äänioikeutettu. Matalat äänestysprosentit ymmärtää, onhan vain osa kirkon jäsenistä aktiivisia seurakuntalaisia. Toisaalta taas ei ymmärrä. Tänäkin vuonna kirkon vaalit toimivat lähtölaukauksena kaksille muille vaaleille, tulossa ovat niin kunnallis- kuin eduskuintavaalitkin. Luulisi, että tulevat ehdokkaat olisivat jo kilvan kirkkovaalien avulla hankkimassa itselleen näkyvyyttä.
Vaan eivätpä suuremmin ole. Tietysti kun puhutaan kirkosta ja uskonnosta monilla voivat henkilökohtaiset syyt olla esteenä. Mutta ilman niitäkin seurakuntavaalit koetaan hankalina ja monimutkaisina. Mitä ne tietysti ovatkin. Sen vuoksi itsekin kieltäydyin tällä kertaa ehdokkuudesta.
Itse koen, että kirkon vaaleissa on kaksi suurta epäkohtaa. Toinen on se, että vaikka yhteiskunta on kaupungistunut vaalit yhä keskittyvät yksittäisiin seurakuntiin aivan kuten maaseutuyhteiskunnan aikoina. Tänä päivänä kunta ja seurakunta ovat harvassa paikassa sama asia. Esimerkiksi kotikaupungissani Lahdessa on neljä seurakuntaa. Ja saat siis äänestää sen seurakunnan ehdokkaita missä asut.
Toinen asia on outo häveliäisyys, jolla ehdokkaiden pitää salata puoluekantansa. Tätä ei vaadi laki, vaan yleinen mielipide. Sen seurauksena puolueilla on kyllä listoja vaaleissa, mutta niille on keksitty nimiksi toinen toistaan kekseliäämpiä kiertoilmaisuja. Kirkkovaaleissa äänestäjien ei kuulu tietää ehdokkaiden ajatusmaailmaa.
Seurakuntavaaleissa et siis tiedä millaista joukkoa tai ehdokasta tulet äänestäneeksi. Ja jos kaupungissa onkin yksi ehdokas jonka tunnet ja jota haluat kannattaa saattaa olla, että häntä et saa äänestää. Hän asuu sata metriä sinusta väärään suuntaan ja kuuluu eri seurakuntaan.
Jos kaupungin seurakunnat muodostavat yhtymän seurauksena on lisää sekavuutta. Nyt äänestetäänkin ihnmisiä kahteen paikkaan eli pidetään samalla kahdet vaalit. Jotta homma ei liikaa helpotu voi sama ihminen olla ehdokkaana molempien vaalien listoilla ja häntä voi siis äänestää kaksi kertaa.
Äänestyksen ikäraja on onneksi laskettu 16:een. Nuorille systeemi varmaan avautuu paremmin, minä olen jo liian vanha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti