Heti ensiksi olin iloinen siitä, että olin liikkeellä invamopolla. Parkkipaikkoja ei nimittäin ollut. Invapaikat oli annettu huvipuiston koneille eikä korvaavia paikkoja ollut. Itse alueelle pääseminen ei ollut yhtään helpompaa. Jo ennen varsinaista satama-aluetta jalkakäytävien kulkurampeilla oli sähkökaapeleita estämässä kulkua. Paksuja kaapelinipuja oli myös itse alueella varustettuna vain joissakin paikoin ylikulkusilloilla. Aikani kierreltyäni aluetta löysin nurkkauksen, jossa nippu oli sen verran ohuempi että pääsin vauhdilla moponi kanssa sen ylitse.
Sain siis juotua kahvit tutussa kahvilassa. Kauhean pitkään ei tehnyt mieli viipyä, sillä myös invavessaan oli sisäänpääsy tukittu paksulla kaapelinipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti