Esimerkkivaltio

Olen aina kokenut perussuomalaisten pakolaisvastaisuuden epämiellyttävänä. Toni Seppäsen Facebook-kirjoitus pani tutustumaan tarkemmin asiaan. Persujen tapaan Tonilla on yksnkertainen konsti npakolaiasongelman ratkaisemiselle: pannan portit kiinni kun vielä ehditään. Tässä meillä menee sukset ristiin. Olen tasavallan presidentin kanssa samaa mieltöä. Sivistysbvaltiona velvollisuutemme on auttaa niitä, joilla menee huonostyi. Se ei tarkoita sitä että kasvava pakolaisvirta pitäisi hyväksyä. Oieampi ratkaisu kuin sulkea portit on pyrkiä selvittämään pakolaisvirransyyt ja puuttua niihin. Ei kukaan lähde huvikseen pois kotoaan tuntemattomiin oloighin. Mutta siihen saakka kun ratkaisu löytyy autetaan nitä, jotka apua tarvkitsevat. 

Asioita miettiessäni keksin myös mikä on periaatteellinen ero Tonin ja minun suhtautumisessa pakolaisiin. Tonille pakolaisuus on talouskysymys, minulle inhimillinen kysymys. Toni on nuori enkä tiedä kuinka paljon tuntee Suomen historiaa. Huonoina aikoina meiltä lähti pakolaosia ulkomaille maan pienen koon  huomioon ottaenn uskomaton määrä. Pelkästään naapuriin Ruotsiin muutti ytli 300 000 swuomalaista. Kun kaikki maat otetaan  lukuun  meitä on ulkomailla noin miljoona. Aika hyvin tuolloin alkle viisimiljoonaiselta kansalta. Eikä ulkomaille lähdetty sotaa tai vainoja pakoon, vaan työn ja leveämmän leivän toivossa. Elintasopakolaisia siis. Ulkomaille muuttaneiden määrässä Suomi on kansainvälinen esimerkkivaltio.

Mielenkiintoista on, että Toneja tuntuu löytyvän joka maasta. Näin esimerkiksi kirjoitti osa amerikkalaista lehdistöä suomalaisista maahanmuuttajista:  Luolamiehen kaltainen puuttuva linkki evoluutiossa. Ahkeria kaivostyöläisiä mutta lähtevät turhan innokkaasti työnväenliikkeen riveihin. Karkotettava yhteiskuntaan sopimattomuutensa takia. 

Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta yhtä nerokkaita kaupunkilegendoja on suomalainen maahanmuuttokeskustelu tulvillaan.