Pynnöstä julkaisen uudelleen vuosia sitten kirjoittamani sarjan alastonkuvauksen opas
Luo omat säännöt
Alastonkuvaukseen on vakiintunut tapoja, joista on vähitellen muodostunut alalle jonkinlaiset säännöt. Minun mielestäni niitä ei pidä ottaa itsestään selvyyksinä vaan rikkoa vapaasti.
Asennot
Malli pyritään usein asettelemaan johonkin erikoiseen asentoon jolla ei ole mitään tekemistä normaalin elämän kanssa. Tämä on perusteltua silloin, kun kuvaajalla on vankka näkemys kuvan käytöstä. Hyvänä esimerkkinä viereinen Minkkisen kuva joka kokonaan perustuu mallin epäluonnolliselle asennolle. Jos olet vasta hakemassa omaa tyyliäsi, kannattaa käyttää normaaleja, rentoja asentoja. Niiden avulla onnistut todennäköisesti paremmin ja ne onnistuvat paremmin myös malliltasi - ellet sitten ole satsannut ammattimallien käyttöön.
Kasvot
Moni, varsinkin ensikertalainen malli, on yrittänyt esittää minulle ehdoksi, että kasvot eivät saa näkyä kuvassa. En ole koskaan hyväksynyt tällaista henkilöä kuvattavaksi. Vaikka lopullisissa kuvissani kasvot harvoin ovatkin mukana, niin en halua kuvaamisvaiheessa rajoittaa työtäni ja ottaa päättömiä kuvia. Kasvot ovat kuitenkin myös alastonkuvissa se kohta, johon katse hakeutuu. Vaatii kuvan sommittelulta paljon, että se saadaan toimimaan ilman kasvoja.
Toinen kysymys sitten on pitääkö mallilla olla katsekontakti kuvan katsojaan. Seksi- tai glamourkuvissa näin useimmiten on, taiteellista vaikutelmaa haettaessa tämä on kuvaajan harkittavissa.
Mustavalkoinen vai väri
Kaikki valokuvauksen klassikkokuvat ovat mustavalkoisia. Itse olen myös mustavalkoisen ystävä, enkä oikein osaa kuvitella minkälaisia värikuvia ottaisin. Mielestäni väri on kuvassa häiritsevä tekijä.
Totuus kuitenkin on, että väri on tullut jääädäkseen myös alastonkuvaukseen. Suosikkini David Hamilton kuvaa enimmäkseen väreissä ja osaa käyttää väriä kuvakerrontansa osana. Mustavalkoisuudesta ei kannata tehdä tiukkaa sääntöä, ehkä maailma vain odottaa ensimmäistä värillistä klassikkokuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti