Olin viidentoista vanha kun Walter Carlos - nykyisin Wendy Carlos - julkaisi levyn Switched on Bach. Siinä hän käytti tuoretta keksintöä, Moog syntetisaattoria, Bachin sävellysten soittamiseen. Olin hetkessä myyty, samoin kuin moni muukin kautta maailman. Tekijät uskoivat julkaisuhetkellä, että sähköisesti soitettu klassinen musiikki kiinnostaisi vain pientä erkoisharrastajien joukkoa. Toisin kävi. Levy myi hetkessä platinaa ja oli muun muassa 40 viikkoa Billboardin top 40 -listalla. Vaikka soitin oli alun perin rock-ympyröihin suunniteltu elektronisoitin, oli Bachin musiikkia käsitelty taiten, vailla pienintäkään rienaamisen makua. Minusta se teki hetkessä Bach-fanin.
Kun radiovuosien jälkeen en ollut innostunut soittamaan levyjä kotona, vein sen sijaan cd:n autoon. Nyt olen pari vuotta pyöritellyt välillä autoa kaupungissa Bachin tahdissa. Levyn taika puree edelleen. Suosikkini on yhä vuosikymmenten jälkeen Carlosin tulkinta kolmannesta brandenburgilaisesta konsertosta. Yleisestä linjasta poiketen siinä on lähdetty kauas ajan musiikin kepeydestä ja löydetty kappaleen tuhti, eteenpäin vyöryvä poljento.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti