Olen aikaisemmin kritisoinut Facebookia ja todennut, että sen sosiaalisuus on pelkkää harhaa. Olen sitä mieltä yhä edelleenkin. Varovaisesti kuitenkin myönnän nyt, että saattaa sinä piillä jotain itua. Omat odotukseni ovat ilmeisesti vain olleet väärät, kun odotin Facebookista paikkaa keskustella ja vaihtaa ajatuksia. Vähitellen alan ymmärtää, että se ei ole paikan tarkoitus alkuunkaan.
Facebook toimii ja täyttää paikkansa hienosti transaktioanalyysin mukaisena Ajanvietteenä. Toisin sanoen sen tarkoituksena on jäsentää ajankäyttöämme ilman sen syvempiä tarkoituksia. Tällaisen ahaa-elämyksen sain kun luin Susannah Gardnerin ja Shane Birleyn kirjaa Blogging for Dummies. Siinä sosiaaliset mediat kuten Facebook ja Twitter rinnastetaan bloggaamiseen ja niitä kutsutaan mini-blogeiksi. Kun niiden sisältöä ajattelee tältä kannalta, koko hommmaan tulee yllättäen mieltä. Ilmeisesti niiden sisällössä ei olekaan mitään moittimista, vaan omassa asenteessani.
Kuitenkaan en voi välttyä siltä, että muutamat tieteiskirjailijoiden uhkakuvat tulevaisuudesta nousevat mieleen. Facebook esimerkiksi on pelottavan lähellä Bradburyn, Huxleyn ja Orwellin näkyjä. Etenkin Bradburyn Farenheit 451:ssä kuvatut televisiotaulut ja niiden "ystävät" ovat melkein kuin suoraan Facebookia. Bradbury on osunut monissa ennusteissaan maaliin häkellyttävän hyvin, muun muassa nykyisessä puhelin- ja satelliittitekniikassa. Tähän mennessä on median puolella toteutunut jo tosi-tv -ohjelmat. Entä onko Facebook menossa ennusteen mukaan viihdyttävään suuntaan tarkoituksena tehdä käyttäjistään hiljainen, tyytyväinen enemmistö?
Vaikka olenkin alkanut vähän ymmärtää "mini-bloggaamista", niin ehkä pidän siihen vielä pientä etäisyyttä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti