Olen julkaissut tämän tekstin 11.11.2012. Olen aivan äimän käkenä, sillä teksti voisi aivan hyvin olla tätä päivää (nyt on 23.6.2014). Onko tämä osoitus ennustajan lahjoistani? Ei, vaan siitä, miten virheelliseen turvallisuudentunteeseen suuri yleisö on onnistunut vaipumaan. Miten ihmiset saisi ymmärtämään, että jotain tarttis tehdä!
Minä en kannata ydinvoimaa. Kirjoitin omana kommenttinani, että vetoomuksen koko lähtökohta on väärä. Jos kulutus kasvaa nykyistä vauhtia niin ovat kyllä oikeassa - ydinvoimaa tarvitaan. Mutta kulutukseen juuri mielestäni pitäisi puuttua. Jatkuva kasvu ei ole mahdollista. Jo nyt länsimaissa kulutetaan luontoa niinkuin maapalloja olisi monta kappaletta. Jos ajatellaan järjellä niin raja on jo tullut vastaan. Meidän on ryhdyttävä säästämään enrgiaa. Silloin sen synnyttäminenkin asettuu uusiiin raameihin.
Muutama keskustelija oli samaa mieltä kanssni. Enemmän kuitenkin löytyi vastaväitteitä. Olen ennenkin hämmästynyt sitä loputonta luovuutta jota ihmiset käyttävät löytääkseen perusteluja sille, että heidän ei tarvitse tehdä mitään. Tämän hetken kovin sana tuntuu olevan vetoaminen siihen, että kiinalaiset kumminkin kuluttavat. Siinä rinnalla pienen Suomen säästöillä ei ole mitään vaikutusta.
Tuo ajatus kuulostaa päällisin puolin niin oikealta, että on vaikeaa selittää miksi se on silti täysin vinksahtanut. Omalta kohdaltani ajattelen sen niin, että kun kiinalaiset kuluttavat sen minkä kuluttavat, niin minun tehtäväni ei ole omalla pikku kulutuksellani vielä varmistaa asia ja lyödä viimeinen naula kirstuun. Pänvastoin. Uskon, että Kiinastakin löytyy niitä jotka kysyvät miksi meidän pitäisi säästää kun muutkaan eivät säästä. Silloin on hyvä kun pystyy näyttämään, että kyllä muut säästävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti