Homoliitto ei ole avioliitto

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliitosta tyssäsi lakivaliokuntaan. Tarkkaan ottaen valiokunnan äänestystulos ei ole este vaan hidaste. Lain kohdalla kaikki on vielä mahdollista. Aloitteen takana on tutkimusten mukaan yli puolet kansasta. Lain tavoitteena on, että samaa sukupuolta olevat parit olisivat lain edessä samassa asemassa kuin eri sukupuolta olevat parit. Jokaisella olisi siis oikeus mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa.


Tästä ei ole mitään pahaa sanottavaa. Tähän suuntaanhaan eduskunnassa on jo pitkään edetty tekemällä päätöksiä, joilla vähemmistöt pyritään saamaan tasa-arvoiseen asemaan enemmistön kanssa. Tasa-arvoisen avioliittolain säätäminen on johdonmukainen seuraava askel tässä kehityksessä.

Ihmisten väliseen yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset ovat tärkeitä, vammaisena minulla on tästä omakohtaisia kokemuksia. Vaikka vammaisuuden ja seksuaaliseen vähemmistöön kuulumisen rinnastaminen tuntuu aluksi hieman haetulta, niin paljolti samoista oikeuksista niissä taistellaan. Niinkuin rotu- ja ihonvärikysymyksissäkin. On vaikeaa uskoa, että löytyy sellainen ihminen joka kieltäisi avioliiton solmimisen vaikkapa vammaisilta tai mustaihoisilta. Samat ihmiset silti ovat kieltämässä sen homoilta ja lesboilta.

Itse kannatan tasa-arvoista avioliittolakia. Ja nimenomaan juuri tasa-arvon vuoksi. Kyllä seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvilla on oikeus samoihin asioihin kuin muillakin. Yhdessä yksityiskohdassa olen eri mieltä. Näitä liittoja ei saa kutsua avioliitoiksi, se sana on ja olkoon varattu heteroliittoihin. Aikanaan pareja jotka asuivat yhdessä ilman naimisiinmenoa kutsuttiin susipareiksi. Kesti aikansa ennen kuin joku keksi niille hyvän nimityksen avoliitto. Nyt kaivattaisiin samanlaista ahaa-elämystä homo- ja lesboliitoille. Uuden nimityksen myötä tasa-arvoinen avioliittolaki on tervetullut.