Hae tästä blogista

.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Miksi ovet ei aukene meille

Invamopolla liikkuessani olen tottunut siihen, että on paljon paikkoja joihin en pääse sisälle. Jokseenkin tasan vuosi sitten hämmästyin kun jäin samana päivänä oven taakse kahdessa paikassa joissa niin en olisi uskonut käyvän.

Ensimmäinen oli Nordean konttori Triossa. Trioon pääsee sisälle härvelini kanssa, joten ajattelin, että nyt löytyi meikäläiselle helppo konttori asioida. Käynti ei alkanut hyvin. Konttori oli kyllä merkitty karttaan, mutta meikäläisen päättelykyvylle sen verran monimutkaisesti etten paikkaa löytänyt. Yrityksen, erehdyksen ja kyselyjen jälkeen ymmärsi lähteä yrittämään ulkokautta Hansa-aukiolta käsin. Kun löysin ja pääsin ulko-ovesta sisälle käytävään konttori löytyi. Ja matka pysähyi siihen. Pankilla on riittänyt rahaa uuteen konttoriin, mutta ilmeisesti varat ovat loppuneet ovien kohdalla kesken. Ne nimittäin eivät aukea itsekseen.

Tarinalla on silti onnellinen loppu. Triossa kulkee koko ajan väkeä ja yksi ohikulkija ystävällisesti avasi minulle oven. Kapeasta oviaukosta mahtui moponi kanssa nipin napi sisälle ja sain hoidettua asiani. Henkilökunta oli ystävällistä ja lähtiessä saattoi ulos ovesta.

Nordea on tietysti yritys ja sellaisena sillä on oikeus valita asiakkaansa ja palvelut joita tarjoaa. Mutta kyseessä on kuitenkin pankki, ja olisin odottanut että sinne olisi varmistettu liikuntavammaisten sisäänpääsy. Etenkin kun nyt oli kyse vain yhdestä ovesta.

Vielä enemmän sitten hämmästyin kun kotimatkalla pistäydyin lupa-asioissa poliisiasemalla.Sinne nyt jos mihin luulisi olevan esteetön sisäänpääsy. Vaan sivullisten avulla tännekin piti kulkea sisään ja ulos. Ovissa kyllä on avauspainikkeet, mutta kun ne eivät toimi. "Ei mikään ihme ettei toimi kun tuossa roikkuu johto irrallaan", eräs  auttajista totesi. Ilmeisesti poliisitalossa on siis meneillään remontti. Ja sellainen jonka kanssa ei pidetä turhaa kiirettä. Eivät ne ovet toimineet kolme viikkoa aikaisemminkaan kun kävin jättämässä anomukseni.

Kun nyt ylläolevan kirjoittamisesta on kulunut vuosi eivät asiat ole muuttuneet.  Tapasin muutama viikko sitten muissa asioissa päällikkötason poliisimiehen ja puhuin hänelle asiasta. Odotan mielenkiinnolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti