Posti pitää pelastaa

Kirjoitin toissa vuonna, että painettu uutislehti tekee kuolemaa. Olen yhä sanojeni takana. Kuoliniskun on antanut sähköinen viestintä joka kerää niin lukijoita kuin ilmoittajiakin. Nyt sähköinen tiedonkulku on pistänyt polvilleen toisenkin instituution: postin. Posti (Itella ei istu minulla suuhun) aikoo lopettaa työt joka seitsemänneltä jakajalta.

Aie on täysin ymmärrettävä. Kun kerran jaettavaa ei ole, miksi pitää ihmisiä töissä. Näennäisesti oikea, mutta käytännössä väärä johtopäätös. Äskettäin julkisuudessa puhuneen jakajan suulla: vaikka olisi yksi kirje niin jonkun se on kannettava. Säästämiselle on pohdittu muitakin keinoja. Esimerkiksi sitä pitääkö kaikkien arkipäivien olla postipäiviä. Jaetaan posti vain kolmena päivänä viikossa.

Hölmöä puhetta. Kyllä postin kulku on osa meidän yhteiskuntaamme. Kultturiimme kuuluu, että kirje tai paketti menee perille ilman ylimääräisiä viivytyksiä. Se on yhtä luonnollista kuin televisio tai koulunkäynti. Nekin yhteiskunta maksaa, koska niiden katsotaan kuuluvan asiaan. Samalla tavoin yhteiskunnan kuuluu huolehtia postista. Postin ei tarvitse olla voittoa tuottava laitos, ei edes pärjätä omillaan. Postin ei kuulu kantaa huolta rahasta, vaan postia.